Metsästäjän tulee pyrkiä ampumaan vain varmoissa tilanteissa, joissa osuma on heti tappava. Joskus käy kuitenkin niin, että eläin haavoittuu osumasta tai jatkaa matkaansa tuupertuen vasta etäämmällä. Haavoittunut eläin piiloutuu nopeasti ja voi olla vaikeasti löydettävissä.
Hyvänä lähtökohtana on, että jokaista ammuttua laukausta tulee pitää osumana. Tämä tarkoittaa, että ammuttua eläintä tulee aina seurata laukauksen jälkeen niin kauan kuin se on näköpiirissä. Usein eläimen reagoinnin osumaan huomaa vasta hetken päästä ja esimerkiksi linnun tippumisen tai eläimen kaatumisen kauempana voi nähdä, tällöin saalis saadaan nopeasti talteen.
Jos osumamerkkejä on havaittavissa ja ammuttu lintu tai eläin katoaa näköpiiristä, sitä lähdetään etsimään katoamissuunnasta. Usein mukana oleva koira löytääkin haavoittuneen tai kuolleen saaliin. Vaikka koiraa ei olisi mukana, saalis voidaan löytää ja saada talteen tarkkailemalla maastosta löytyviä merkkejä, kuten verijälkiä, höyheniä tai lumijälkiä.
Jos esimerkiksi ammut sepelkyyhkyparvesta erillään lentävää lintua ja laukauksen jälkeen havaitset osumamerkkejä, sinun tulee ampua paikkolaukaus samaan lintuun. Jos se uudesta laukauksesta huolimatta jatkaa matkaansa, sinun tulee keskittyä seuraamaan lintua ja jättää muut linnut ampumatta. Haavoittuneen yksilön etsiminen aikaa ja vaivaa säästämättä on tärkeintä epäonnistuneen riistalaukauksen jälkeen.
