- Maa- ja metsätalousalueilla toteuttava kosteikkojen kunnostaminen, perustaminen ja hoito. Tavoitteina on mm. riistanhoito, luonnon monimuotoisuus, vesiensuojelu sekä virkistys- ja maisema-arvot. Toteuttajina maanomistajat, yhdistykset/metsästysseurat, osakaskunnat sekä muut toimijat.
- Lintuvesien kunnostaminen ja hoito. Tavoitteena luonnon monimuotoisuus ja linnustonsuojelu Natura-alueilla. Toteuttajina ympäristöhallinto yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.
Riistavesilintujen kannanhoidon näkökulmasta sekä maa- ja metsätalouden kosteikoilla että suojelluilla lintuvesillä on yhtä suuri merkitys. Suurin osa yleisistä sorsistamme, kuten sinisorsa, tavi ja telkkä, pesii aivan tavallisilla järvillä ja kosteikoilla. Arvokkaiden lintuvesien merkitys onkin suurin harvalukuisille, vaatelialle ja taantuneille lajeille, kuten punasotka, heinätavi ja jouhisorsa.
Seuraavasta linkistä avautuvassa esityksessä on perusteet maa- ja metsätalousalueiden kosteikkojen perustamiseen, kunnostamiseen ja hoitoon. Suojeltujen lintuvesien kunnostus ja hoito toteutetaan samoilla periaatteilla, vain suuremmassa mittakaavassa.
Kosteikkokoulutus (PowerPoint-esitys)
Lisätietoa kosteikkoelinympäristöjen hoidosta SOTKA-kosteikot verkkosivuilta (kosteikko.fi)
Pienpetojen pyynti
- Elinympäristöjen määrästä ja laadusta
- Predaatiosta
- Metsästyksestä
Elinympäristön määrään ja laatuun voidaan vaikuttaa kosteikkoja perustamalla, kunnostamalla ja hoitamalla sekä huolehtimalla myös kosteikkoja ympäröivien alueiden laadusta pesintä- ja poikueympäristöinä.
Metsästyksen tulee olla kestävää ja oikein suunniteltua. Sen tulee kohdistua pääasiassa kannan tuottoon.
Predaatio on osa luonnon kiertokulkua ja luontaisilla pedoilla on paikkansa Suomen luonnossa. Elinympäristömuutosten ja maankäytön seurauksena vesilintujen käytettävissä olevat pesintä- ja poikueympäristöt ovat kuitenkin vähentyneet ja niiden laatu heikentynyt. Samaan aikaan pienpetojen ja varislintujen sekä harmaalokin kannat ovat paikoin varsin vahvat. Elinympäristön tarjoaman pesimäsuojan ja poikueympäristöjen ollessa vähissä tai pienpetokantojen erittäin runsaat, pienpedot ja rauhoittamattomat linnut saalistavat tehokkaasti vesilintujen sekä kahlaajien pesiä ja poikasia. Monin paikoin lintujen poikastuotto on erittäin huono, vaikka elinympäristö olisi kunnossa.
Pienpedot
Pienpedoista supikoira ja minkki ovat kosteikoilla viihtyviä haitallisia vieraslajeja. Lajit eivät kuulu Suomen luontoon ja ne voivat muodostaa hyvin tiheitä kantoja ja aiheuttaa merkittävää tuhoa linnustolle.
Kotoperäisistä pienpedoista kettu on tehokkain saalistaja, ja tiheä kettukanta on supikoiran ja minkin veroinen uhka kosteikkolinnustolle. Lisäksi näätä verottaa erityisesti koloissa pesivää telkkää ja paikallisesti kärppä voi olla merkittävä peto, varsinkin lintuvesien saarilla.
Tarkemmat lajikuvaukset pienpedoista ja niiden metsästysajat (riista.fi).
Pyyntisuunnitelma
Kosteikon ympärillä kannattaa toteuttaa suunnitelmallista pienpetojen metsästystä. Erityinen painoarvo tulee laittaa kevättalven ja kevään aikana suoritetulle pyynnille, joka kohdistuu lisääntyvään kannanosaan.
Pienpetojen tehopyynti kannattaa ulottaa alueesta riippuen 1-3 kilometrin etäisyydelle kosteikosta, jotta pyynnillä on todellista vaikutusta. Varsinkin Etelä-Suomessa maanomistus ja metsästysalueet ovat varsin rikkonaisia, ja tehokkaan pyynnin järjestäminen edellyttää usein metsästysseurojen välistä yhteistyötä. Tehokas pienpetopyynti on yhteinen intressi, ja tässä asiassa metsästäjien on hyvä tehdä saumatonta yhteistyötä.
Pienpetojen pyyntisuunnitelman sisältö:
- Sallitut pyyntialueet ja seurojen välinen yhteistyö
- elävänä pyytävät loukut, hetitappavat raudat (minkki, näätä) ja jalkanaru (kettu)
- haaskapyynti – vahtiminen (kettu, supikoira)
- luolapyynti – paikkojen kartoitus (supikoira, kettu)
- koirametsästys – ajavilla koirilla ja pysäyttävillä koirilla (kettu ja supikoira)
Kettu on tehokas saalistaja, joka nappaa helposti myös aikuisia lintuja. Ketun tehometsästys on tärkeää lintuvesien ja kosteikkojen poikastuotolle. Ketun metsästys ajavilla koirilla, luolista sekä haaskalta vahtimalla ja houkuttelemalla ovat mielenkiintoisia metsästysmuotoja.
KaNu-loukku on tehokas supikoiran pyyntiväline. Elävänä pyytävät loukut tulee tarkistaa päivittäin. Ne kannattaa sijoittaa uomien varteen, vesistöjen rantaviivan tuntumaan tai muulle kulkureitille siten, että päivittäinen tarkastus on vaivatonta. Elektronisten loukkuvahtien avulla päivittäinen kokeminen jää pois ja pyytäminen tehostuu.
Supikoira kannattaa poistaa luonnosta aina kun mahdollista. Kaurispassiin tai sorsan iltalennolle ilmestyvän supikoiran tulee aina olla ensisijainen kohde.
Minkin pyynnissä hetitappavat raudat ovat tehokkaita. Viikottainen tarkistus ja syötitys riittää, ja rautoja voi pitää pyynnissä suurenkin määrän strategisilla paikoilla, kuten silloilla, laitureilla ja rantakivikoissa. Elävänä pyytävät loukut toimivat myös, kun ne sijoittaa helposti tarkastettavalle paikalle. Saaristossa ja ulkoluodoilla koirilla ja lehtipuhaltimilla toteutettu tehopoisto on toimiva menetelmä.
Pienpetojen pintapyynti
Pienpetojen pintapyynti on aktiivista riistanhoitoa. Keväisin toteutettuna sen riistanhoidollinen arvo on suurimmillaan, mutta syksy on muutoin otollisinta aikaa erityisesti supikoiran pintapyytäjälle. Pintapyynti tuo mukavaa vaihtelua normaaleihin syksyn pyyntimuotoihin, jotka tapahtuvat usein varhain aamulla tai päiväsaikaan.
Pintapyynti on yksi tehokkaimmista supikoiran pyyntikeinoista ja tästä syystä myös hyödyllinen riistanhoidon työkalu. Pyynnissä on tavoitteena saada mahdollisimman paljon saalista ja pintapyynti-illan saalis nouseekin helposti yhdessä illassa keskimääräisen loukkupyytäjän vuosisaaliin tasolle.
Pintapyynti voidaan aloittaa jo elokuussa, mutta yleensä parhaat tulokset eli suurimmat saalismäärät saadaan lokakuussa iltojen viilennettyä ja metsien tarjotessa supikoiralle evästä mm. hirven teurasjätteiden muodossa. Hirven kaatopaikat ovatkin pintapyytäjän hotspotteja loka-marraskuun pyynnissä. Myöhemmin syksyllä on lisäksi todennäköisempää, että pintapyyntikoiran haukussa on supikoira eikä mäyrä, joita myös silloin tällöin päätyy koiran haukkuun, etenkin alkusyksystä.
Olennaisinta pintapyynnissä on asian ymmärtävä koira. Kokematonta koiraa kannattaa harjaannuttaa pintapyyntiin tuoreen supikoiranjäljen avulla. Tässä paras apuväline on lähettävä riistakamera ja esimerkiksi ravintohoukutin, joka houkuttelee supikoirat näyttäytymään kameralle.
Koira oppii nopeasti toimimaan pimeässä ja ymmärtää, mistä pintapyynnissä on kysymys, kun toistoja helpoista supikoirista saadaan muutamia. Joskus jää joku nopeampi ja ovelampi yksilö saamatta, mutta nekin kokemukset opettavat koiraa paremmaksi supikoiran pysäyttäjäksi.
Toimivan pintapyyntikoiran avulla tapahtuva supikoirien ilta- ja yöpyynti on jännittävä pyyntimuoto. Pintapyynti on myös oivallinen tapa jatkaa monien metsästyskoirien, kuten esimerkiksi haukkuvien lintukoirien pyyntikautta.
Pesimärakenteet
Uusien pönttöjen laittaminen telkille ja koskeloille on tyypillisesti keväistä puuhaa. Ajoissa ennakoiva valmistaa pöntön ja vie sen maastoon jo syksyn mökki- tai sorsastusreissulla, näin asia ei pääse keväällä unohtumaan. Tällä tavalla pöntöt olisivat varmasti valmiina kevään pesintäajan alkaessa. Telkkien ja isokoskeloiden suosimat järeät kolopuut ovat talousmetsissä usein harvassa. Itse tehtyjä tai ostettuja pönttöjä asentamalla saadaan helposti täydennettyä sopivien pesimäpaikkojen löytymistä ja lisättyä näiden lajien elinmahdollisuuksia alueella.
Isokoskelolle ja telkälle rakennettavat pöntöt ovat periaatteessa samanlaisia, mutta isokoskelo tarvitsee pesäpaikan hieman isommassa koossa. Pönttö ripustetaan puuhun siten, että lentoaukolle on esteetön pääsy. Telkkänaaras valitsee pesäpaikkansa usein jo edellisenä keväänä ja alkukesästä, joten ensimmäisenä vuonna pönttö voi jäädä ilman pesintää.
Tukkakoskelo pesii maassa rantatörmän koloissa, juurakoiden tai mökin kuistin alla, mutta näissä paikoissa viihtyvät myös minkki ja näätä. Tukkakoskeloille voidaan luoda pesäpaikkoja maahan asetettavilla pesälaatikoilla. Minkkiä vastaan pesälaatikkoa on vaikea suojata, joten tehokas minkinpyynti alueella on tärkeää.
Ohjeet pöntön tekoon
Pöntön muoto ja materiaali voivat vaihdella. Oheiset mitoitukset on kuitenkin hyvä pitää mielessä, jotta pönttöihin pesivät ne linnut joita tavoitellaan. Telkän pöntön sisähalkaisijan on oltava yli 24 cm, korkeuden yli 55 cm ja lentoaukon 11,5 cm. Isokoskelon pöntön sisähalkaisijan on oltava yli 25 cm, korkeuden yli 70 cm ja lentoaukon 13 cm. Tukkakoskelolla vastaavat mitat ovat halkaisija 30-40 cm, korkeus 25 cm ja lentoaukko 15cm.
Seinän paras materiaali on karkea raakalauta, josta poikaset saavat kynsillään kiinni ja pääsevät aikanaan kipuamaan pöntöstä pois. Kiipeämisen helpottamiseksi etuseinän sisäpintaan on hyvä tehdä karkeita poikkiviiltoja. Vesi- eli filmivaneri sopivat hyvin katon ja pohjan materiaaliksi. Pönttö kasataan nauloilla tai ruuveilla, ja katto rakennetaan helposti avattavaksi. Pöntön pohjalle tulee laittaa pehmusteeksi paksusti purua. Pehmuste suojaa munia alkukevään pakkasöinä ja vähentää munien rikkoutumista.
Sorsatuubi
Sinisorsa voidaan saada pesimään keinotekoiseen pesäputkeen joka on sijoitettu upottamalla seiväs tai tolppa veteen. Tolppaan on hyvä asentaa kiipeilyeste esim. muovista tai pellistä minkkien saalistuksen estämiseksi. Tuubin suuaukoille ei myöskään kannata jättää laudan päätä, sillä varikset oppivat tyhjentämään pesän laskeutumalla laudalle. Tuubipesinnän päätarkoitus on estää maapetojen predaatio muninta- ja haudontavaiheessa.
Näin rakennat tuubin:
- hanki metrin levyistä verkkoa (esim. puutarha-aita, minkkiverkko, kanaverkko)
- tarvitset pihdit, sivuleikkurit, nippusiteitä tai alumiinirenkaita
- ota esille esim. heinää, sammalta tai järviruokoa
- tuubin oikean halkaisijan voi varmistaa esim. käyttämällä 300 mm rumpuputken pätkää
- verkko kierretään rumpuputken ympäri ja verkon päät käännetään jolloin verkko pysyy paikallaan
- lisätään 5-10 cm paksuudelta kuiviketta ja kierretään verkko uudelleen ympäri
- rumpuputken pätkä otetaan pois, koska tuubi pysyy nyt kasassa
- verkko katkaistaan sivuleikkureilla ja kiinnitetään esim. nippusiteillä tai alumiinirenkailla
- tuubin sisälle laitetaan pehmikettä
- tuubi asennetaan esim. kahden luonnonpuista rakennetun a-pukin tai seipään varaan
- hyvä asennuspaikka on heinikon laidassa suojaisessa paikassa
- tarvitset maanomistajan luvan pesimälaitteen asentamiseen
Älä rakenna tuubia halkaisijaltaan liian isona tai pituudeltaan liian lyhyenä. Tällöin vaarana on, että varislinnut pääsevät ryöstämään munat.
