Metsäkanalintujen yleiset rauhoitusajat on määritetty metsästysasetuksessa (finlex.fi). Rauhoitusajan ulkopuolinen aika on lähtökohtaisesti kunkin lajin metsästysaika. Metsäkanalintujen metsästysaikoja tarkastellaan vuosittain ja tarpeen mukaan säädellään lintukantojen kehityksen mukaan. Säätelyn tarkoituksena on varmistaa metsästyksen kestävyys.
Heinä-elokuun taitteessa suoritettujen riistakolmiolaskentojen tulokset analysoidaan kolmannen laskentaviikonlopun jälkeen elokuun alkupäivinä. Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus käyvät läpi metsäkanalintutilanteessa tapahtuneet muutokset ja niiden vaikutukset kannan pitkäaikaiseen kehitykseen lajikohtaisesti ja alueellisesti. Tarkastelun jälkeen Suomen riistakeskus valmistelee esityksen metsäkanalintujen metsästysajoiksi maa- ja metsätalousministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriö laatii esityksen pohjalta asetuksen metsäkanalintujen metsästyksen kieltämisestä. Käytännössä asetuksella lyhennetään lajikohtaisesti ja alueellisesti metsästysasetuksen mukaista metsästysaikaa, mikäli täydelle metsästysajalle ei ole edellytyksiä. Ennen kuin maa- ja metsätalousministeri allekirjoittaa asetuksen, maa- ja metsätalousministeriö pyytää keskeisiltä sidosryhmiltä ja riistanhoitoyhdistyksiltä lausuntoa asetusluonnoksesta. Asetusluonnosta voidaan vielä muuttaa tai korjata lausuntojen perusteella, mikäli aihetta ilmenee, esimerkiksi jos lausuntoaikana on tullut merkittävää uutta tietoa metsäkanalintukantojen tilasta. Asetus astuu voimaan ennen metsäkanalintujen metsästysajan alkua ja se on voimassa metsästyskauden ajan.
Esimerkiksi vuonna 2022 aikataulu oli seuraavanlainen:
- Riistakolmiolaskennat 23.7.–7.8. (laskenta-aika jatkui 31.8. saakka, mutta syksyn metsästysaikaharkinnan aineistoon ehtivät mukaan käytännössä 9.8. mennessä ilmoitetut tulokset)
- Aineiston analysointi (Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus), Suomen riistakeskus valmisteli esityksen metsästysajoista MMM:lle 4.–9.8.
- Suomen riistakeskuksen esitys maa- ja metsätalousministeriölle 9.8.
- Asetusluonnos lausuntokierroksella 12.–18.8. (sidosryhmien näkemykset)
- Maa- ja metsätalousministerin allekirjoitus 19.8.
- Asetuksen julkistus 23.8.
- Asetus voimaan 10.9.
HUOM! Mikäli riistakolmiolaskentaa ei ehditä suorittaa kolmanteen laskentaviikonloppuun mennessä, kannattaa laskenta silti tehdä vielä elokuun aikana. Vaikka oman kolmion tulokset eivät tällöin ehdikään kyseisen vuoden metsästysaika-asetuksen aineistoon, on jokainen laskettu kolmio silti merkityksellinen lintukannan pitkäaikaisen kehityssuunnan ja alueellisen tiheysvaihtelun määrittämisessä. Toisin sanoen, niin sanotusti myöhässä laskettu kolmio on mukana tarkasteltavassa laskenta-aineistossa tulevien vuosien metsästysaikoja pohdittaessa.
Kannan pitkäaikainen kehityssuunta ratkaisee
Metsästysaikoja määritettäessä tärkeimpänä tekijänä on lajin kannan pitkäaikaisen kehityksen suunta. Lähtökohtaisesti pitkiä metsästysaikoja määritellään aluekokonaisuuksille, joissa lajin kannankehitys on nouseva ja lyhyitä metsästysaikoja kehityssuunnaltaan laskeville alueille.
Metsäkanalintukannat vaihtelevat voimakkaasti eri vuosien välillä ja kannanvaihteluille on tyypillistä jaksottainen syklinen tai osin syklinen vaihtelu (Kuva 1). Metsäkanalintujen kannanvaihtelussa tyypillisiä ovat 6–7 vuoden syklit, eli huippuvuodet toistuvat keskimäärin noin 6–7 vuoden välein. Tämä syklisyys näytti tosin vuosituhannen vaihteessa hävinneen, mutta se on sittemmin palautunut, joskin ehkä aiempaa epäsäännöllisempänä. Syklisestä vaihtelusta johtuen kannankehitystä tulee tarkastella riittävän pitkältä ajanjaksolta, useamman kokonaissyklin ajalta. Hyvä esimerkki liian lyhyen tarkastelujakson ongelmasta löytyy esimerkiksi pyyn osalta viimeisimmästä uhanalaisarviosta, jossa pyy oli luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, koska tarkastelujakso (2008–2017) osui pääosin kannan laskuvaiheeseen. Sittemmin pyykanta on palautunut viimeisen kolmen vuosikymmenen keskimääräiselle tasolle.
Kuva 1. Koko maan keskimääräisten metsäkanalintutiheyksien vaihtelu vuosina 1963–2022. Riistakolmiolaskentaa on tehty koko maan kattavasti vuodesta 1989 alkaen. Sitä ennen tiheysarvio perustui linjalaskentoihin, jotka sijoittuivat yleensä parhaisiin poikuemaastoihin. Riistakolmioreitti kulkee eri maastotyypeissä satunnaisemmin. Tästä syystä ajanjaksojen 1963–1988 ja 1989–2022 tiheydet eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Kiinnitä huomiota kummankin ajanjakson sisäiseen kannan kehityssuuntaan ja vuosien välisen vaihtelun suuruuteen.
Suomen riistakeskuksen metsästysaikaesityksissä pitkäaikaisen kehityssuunnan tilaa tarkastellaan metson, teeren ja pyyn osalta viimeisen 21 vuoden ajalta (Kuva 2). Riekon osalta tarkastelua tehdään lyhyemmältä ajanjaksolta sekä painottaen tuoreinta laskentatietoa.
Kuva 2. Esimerkki nousevasta kannan pitkäaikaiskehityksestä. Kuvassa metsokannan tiheys Sodankylän, Savukosken ja Pelkosenniemen rajaseudulla sijaitsevassa 50 x 50 km:n tarkasteluruudussa vuosina 1989–2022. Tiheyslaskennassa on huomioitu riistakolmiot, jotka sijaitsevat 100 km:n säteellä tarkasteluruudun keskipisteestä. Lintuhavainnot (musta viiva ja pallot) kertoo kyseisen alueen riistakolmiolaskentojen havainnoista lasketun metsotiheyden. Pitkäaikaiskehitys (violetti viiva) kuvaa metsokannan kehitystä viimeisen 21 vuoden ajalla ja sitä ennen. Malliennuste (punainen aaltoviiva) kuvaa riistakolmioaineistosta mallinnettua, aineiston perusteella ”odotettua” pitkäaikaiskehitystä, jossa on huomioitu myös vakiomittainen, 7-vuotinen syklinen kannanvaihtelu.
Toisena keskeisenä tekijänä metsästysaikoja määritettäessä huomioidaan kuluvan vuoden tiheys verrattuna aikaisempien vuosien tiheyksiin samalla tarkastelualueella. Tarkastelu tehdään tuoreiden laskentatietojen analyysissa, jossa nykyhetken tietoa tarkastellaan suhteessa vuodesta 1989 lähtien kerättyyn aineistoon (Kuva 3). Tuoreimman laskentatiedon tarkastelussa huomioidaan myös riistakolmiolaskentojen kattavuus alueella luotettavan riistatiedon varmistamiseksi. Metsästysaikaharkinnassa otetaan lisäksi edellisiä tekijöitä pienemmällä painotuksella huomioon lintukannan viimeaikaisen kehityksen suunta, poikastuotto sekä laskentojen kattavuus. Jos joltakin alueelta ei ole saatavilla kattavaa laskentatietoa, käytetään niin sanottua varovaisuusperiaatetta, eli esitetään varmuuden vuoksi lyhennettyä metsästysaikaa.
Kuva 3. Kuvan 2 lintuhavainnot (musta viiva) vuosilta 1989–2022 esitettynä ns. boxplot-kuvaajana. Kukin sininen pallo kuvaa yhden vuoden havaittua tiheyttä. Esimerkiksi maksimitiheys (n. 6,5 lintua / km2) on vuodelta 2003 ja minimitiheys (n. 1,5 lintua / km2) vuodelta 2000 (ks. Kuva 2). Sininen laatikko rajaa 50 % keskimmäisistä havaituista arvoista. Laatikossa oleva musta vaakaviiva kuvaa havaittujen tiheyksien mediaania, eli aineiston keskimmäistä arvoa. Laatikon yläpuolella on 25 % havaituista tiheyksistä (=keskimääräistä korkeampi tiheys) ja laatikon alapuolella 25 % havaituista tiheyksistä (=keskimääräistä alhaisempi tiheys). Esimerkiksi vuoden 2022 havaittu tiheys (n. 5,7 lintua / km2) sijaitsee havaittujen tiheyksien ylimmässä neljänneksessä, eli kyseisellä tarkastelualueella metsotiheys oli vuonna 2022 alueen keskimääräistä metsotiheyttä korkeampi.
Metsästyskautta lyhennetään loppupäästä
Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan, jos metsästysaikaa lyhennetään, se tehdään aina metsästyskauden loppupäästä. Jos lajin metsästys sallitaan, metsästys alkaa vuosittain syyskuun 10. päivä. Keskeisin peruste tälle on, että nuorten lintujen luontainen kuolleisuus on suurta, joten suuri osa alkukaudesta metsästykseltä ”säästetyistä” linnuista kuolisi loppusyksyyn mennessä joka tapauksessa. Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä todennäköisemmin hengissä oleva metsäkanalintu selviää seuraavaan kevääseen. Näin ollen metsästyksen vaikutus lintujen kokonaiskuolleisuuteen on alkusyksyllä huomattavasti pienempi kuin jos sama määrä lintuja ammuttaisiin loppusyksyllä.
Metsästyspaine vähenee merkittävästi syys-lokakuun taitteen jälkeen riippumatta metsästyskauden pituudesta. Useimmilla metsästäjillä on vain rajallinen määrä loma- ja vapaapäiviä käytettävissä metsäkanalintujen pyyntiin, ja yleensä ne käytetään metsästyskauden alussa. Lisäksi moni metsäkanalinnustaja siirtyy hirvenpyyntiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun täysipainoinen hirvenmetsästys alkaa pääosassa Suomea. Saalistutkimusten mukaan jopa 70–85 % metsäkanalintusaaliista kertyykin ensimmäisen jahtikuukauden aikana. Syynä tähän lienee, että kauden edetessä metsästyspaine ja lintujen määrä maastossa vähenevät, elossa säilyneet linnut muuttuvat aremmiksi ja päivittäinen valoisa metsästysaika lyhenee. Metsästysajan pituuden kaksinkertaistuminen ei siis tarkoita kokonaissaalin kaksinkertaistumista.
Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan metson, teeren tai pyyn metsästysajan tulisi olla syksyllä yksi, kaksi tai kolme kuukautta riippuen lintulajin kannan kehityksestä alueella. Poikkeuksen tähän tekevät Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnat, joissa metsästysasetus (finlex.fi) mahdollistaa metson osalta metsästyksen vain syyskuun ajaksi. Lisäksi hyvässä kannankehitystilanteessa voidaan sallia metson tai teeren koiraslintujen metsästys tammikuussa. Vastaavasti erittäin huonossa kannankehitystilanteessa laji on syytä rauhoittaa alueella kokonaan.
Metsästysaikaesitystä tehdessään Suomen riistakeskus käyttää riistakolmiolaskentatulosten analysointiin Itä-Suomen yliopiston ja Suomen riistakeskuksen yhteistyössä kehittämää tietokonesovellusta, joka sisältää tilastollista mallinnusta ja antaa monipuoliset tiedot lintukantojen kehityksestä. Sovellus mahdollistaa lintukannassa tapahtuneiden muutosten tarkastelun eri mittakaavoilla hallinnollisista rajoista riippumattomasti. Metsästysaika-alueiksi pyritään rajaamaan riittävän suuret yhtenäiset aluekokonaisuudet, joilla voidaan kerätyn aineiston perusteella todeta luotettavasti kannan kehityssuunta ja nykytila. Esitystä laadittaessa on viime vuosina ollut käytettävissä noin 900 lasketun riistakolmion tiedot. Lopullinen laskettujen riistakolmioiden määrä on viime vuosina vaihdellut 1 000 lasketun kolmion molemmin puolin.
