Suomessa turkisriistaeläimiin luetaan kettu, mäyrä, näätä, hilleri, kärppä, saukko, supikoira, minkki, tarhattu naali, orava, kanadan- ja euroopanmajava.
Näiden eläinten nahan rakenne eroaa lajeittain. Osittain tai kokonaan vedessä elävillä turkiseläimillä nahka on paksumpi ja tiiviimpi verrattuna kuivalla maalla eläviin. Nahkat käsitellään pääpiirteittäin samalla tavalla tuppeen nylkemällä lukuun ottamatta majavaa ja mäyrää. Niiden nahka nyljetään levälleen ja suolataan tai kuivataan ennen jatkojalostusta.
Oikea nahkonta-aika ja käsittely takaa arvokkaan metsästysmuiston säilymisen. Pienpetojen talviturkki on valmis, eli karva pysyy muokatussa nahkassa kiinni, joulukuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana. Alkukäsittelynä karvat puhdistetaan liasta ja veri pestään pois tuoreeltaan kylmällä vedellä.
Turkiseläinten käsittelyyn tarvitaan puukko, sakset, sivuleikkurit, kaavintalasta ja -tukki, taana, sahanpurua ja nahkontanastoja, vasara ja sanomalehteä. Kumisten suojakäsineiden käyttö on suositeltavaa.
Tuppeen nylkeminen
Jalat ja häntä nyljetään ensin, sen jälkeen ruho. Takajalkojen nahka viilletään auki polkuanturasta alkaen kinnerjänteen viereistä linjaa, jossa selkä- ja vatsaturkki yhtyvät, peräaukon etureunaan. Jos kynnet halutaan jättää nahkaan kiinni, nyljetään ensimmäiset varvasnivelet näkyviin ja katkaistaan ne sivuleikkurilla.
Hännän avausviilto tehdään keskilinjaa pitkin hännän puolesta välistä tyveen päin peräaukko kahta puolta kiertäen hajurauhasia rikkomatta. Häntäruoto vedetään varovasti irti nahkaa katkaisematta esimerkiksi pyykkipoikaa apuna käyttäen. Lopuksi häntä halkaistaan koko pituudeltaan.
Takajalkojen ja hännän nylkemisen jälkeen ripustetaan ruho kinnerpuuhun tai sidotaan lantiosta vahvaan naruun. Hienon sahanpurun avulla saa rasvaisesta nahasta pitävän otteen ja puru imee ylimääräisen veren itseensä. Nahka vedetään ruhon yli etujalkojen kainaloihin asti niin sanotusti tuppeen. Peukalolla avustaen nahka vedetään etujalkojen läpi ranteisiin saakka, josta se voidaan katkaista.
Purutettu nahka lähtee vetämällä korviin saakka. Korvarustot leikataan kohtisuoraan kalloon nähden niin, että korvat jäävät nahkaan kiinni. Silmäluomet, huulet ja kirsu jätetään myös ehjinä nahkaan puukolla tarkasti viillellen.
Levälleen nylkeminen
Majava kannattaa nylkeä heti pyynnin jälkeen suolistamattomana. Majavaa nyljettäessä ensiksi tehdään viilto hännän ja jalkojen ympärille kohtaan, jossa karvapeite päättyy. Tämän jälkeen avausviilto vedetään leuasta vatsan kautta peräaukon ohi hännänjuuren katkaisukohtaan. Varotaan viiltämästä hajurauhasia puhki.
Nahka ei irtoa vetämällä lainkaan, joten puukkoa on käytettävä koko ajan. Työn edistyttyä häntä katkaistaan, jalat leikataan irti ja vedetään nahan läpi. Ylimääräinen rasva poistetaan puukolla sekä lihasta että nahasta. Jatkokäsittelyä varten nahka suolataan tai kuivatetaan pingotettuna levälleen.
Mäyrän nahkaan otetaan mukaan tavallisesti sekä häntä että jalat kynsineen. Avausviillot viilletään leuasta ja takajalkojen polkuanturoista peräaukkoon. Häntä aukaistaan keskilinjaa pitkin puolesta välistä tyveen päin peräaukko kahta puolta kiertäen. Häntäruoto vedetään varovasti irti nahkaa katkaisematta ja sitten häntä halkaistaan kokonaan. Tämän jälkeen nyljetään nahka puukolla avustaen levälleen. Mäyrän nahka voidaan suolata tai kuivata majavan tavoin.
Kaavinta
Nylkemisen jälkeen nahka vedetään kaavintatukille ja kiinnitetään hyvin. Kotioloissa voidaan käyttää myös sanomalehdellä peitettyä taanaa. Nahan tulee olla kylmä, jotta rasva on kovaa, ei kuitenkaan jäistä.
Rasva ja liha poistetaan tarkoin nahasta kaapimalla tylsällä veitsellä tai lastalla. Etenemissuunta on hännästä kohti päätä. Vatsapuolella nahka on ohuempaa, joten se on kaavittava erityisen varovaisesti.
Välittömästi kaavinnan jälkeen nahka rummutetaan eli ravistetaan sahanpuruissa jätesäkissä molemmilta puolin noin 10 minuuttia.
Taanaus
Nahat asetetaan kullekin lajille mitoitetulle taanalle. Taanan päälle kiedotaan imukykyistä paperia kuten sanomalehteä.
Nahka vedetään taanalle aluksi lihapuoli ulospäin ja kiinnittäminen aloitetaan kirsusta. Nahka nastoitetaan taanalle suoraan niin, että selkä- ja mahapuoli ovat yhtä pitkät. Jalat ja häntä levitetään nastojen avulla mutta nahkaa ei saa venyttää liikaa. Tämän jälkeen nahkaa kuivatetaan yön yli noin 16 asteen lämpötilassa.
Pinnaltaan kuivahtanut nahka käännetään karvapuoli ulospäin kuonosta aloittaen. Näin toimitaan, jos nahka menee myyntiin. Omaan käyttöön muokattavat nahkat voi jättää kääntämättä. Taanalle vaihdetaan puhdas paperi ja nahka laitetaan uudestaan nastoilla kiinni hännän tyvestä ja jaloista.
Kuivattamista jatketaan taanalla kahdesta kolmeen vuorokautta. Vuota on valmis, kun häntä ja korvien aluset ovat täysin kuivat. Lopuksi nahka kammataan huolellisesti.
Nahkan säilytys
Pitempiaikainen nahkojen säilytys tulisi tehdä kuivassa sisätilassa noin 10 asteen lämmössä. Liian kuivassa ja lämpimässä säilyttäminen kovettaa nahkaa, kun taas kylmä ja kostea homehduttavat sitä.
Kesällä nahka täytyy pakastaa koiperhosten ja turkiskuoriaisten varalta. Kuivattuja nahkoja ei saa taittaa, sillä niihin saattaa tulla murtumia ja reikiä, jotka repeytyvät lisää muokkauksessa.
Jatkojalostus
Turkisnahkoja voidaan hyödyntää monin eri tavoin. Ne voidaan myydä kuivatettuina jatkojalostukseen, muokata turkiksiksi erilaisiin asusteisiin tai täyttää metsästysmuistoksi. Kallot, kulmahampaat tai näätäeläinten siitinluukin voidaan puhdistaa ja valkaista trofeeksi.
Nahkojen muokkaus eli parkitseminen on mahdollista tehdä itse, mutta vaivattomammin asia hoituu turkismuokkaamossa. Muokkauksessa nahka pehmennetään kemiallisesti ja mekaanisesti. Samalla nahkan kulutuksenkestävyys ja säilyvyys paranee.
Myös eläinten täyttäminen kannattaa jättää alan ammattilaisten tehtäväksi. Lopputulos on sitä parempi mitä tuoreemman ja siistimmän eläimen täyttäjä saa tehtäväkseen. Eläintentäyttäjään kannattakin olla yhteydessä, jos vähänkin epäröi ennen alkutoimenpiteitä.