Riistan tukiruokinnalla pyritään parantamaan eläinten kuntoa ja tuottokykyä sekä autetaan niitä selviämään talven yli. Oikein sijoitetulla ruokintapaikalla voidaan vähentää myös maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteelle aiheutuvia vahinkoja. Ruokinnalla pystytään jossain määrin manipuloimaan eläinten käyttäytymistä ja liikkeitä.
Ruokinnassa voidaan käyttää erilaisia automaatteja tai katoksia, ja myös maahan ruokkiminen on usein luontevaa. Automaatit ovat oiva apuväline erityisesti viljantarjonnassa, jolloin huoltokerta viikossa voi riittää. Yleisemmin riistaeläinten ruokintaa järjestetään pienille hirvieläimille sekä jäniksille. Myös peltokanalintujen ruokinta on aktiivista. Hyvin järjestetty talviruokinta on mitä parhainta riistanhoitoa, ja lisäksi se edistää eläinten ja niiden käyttäytymisen tuntemista.
Peltokanalinnut
Peltopyyn ja fasaanin ruokintapaikat eroavat hieman toisistaan. Lajit voivat ruokailla myös samoilla paikoilla, mutta pääsääntöisesti peltopyy viihtyy avoimemmalla alueella. Tästä syystä sen ruokinta on järjestettävä avoimelle peltoalueelle. Peltopyylle luontainen ruokintapaikka on ojan varrella oleva riistapelto, lato tai pajukko. Tärkeintä on, että linnuilla on alueelta hyvä näkyvyys ja että lähistöllä on mahdollisuus päästä suojaan pedoilta. Ruokintapaikan läheisyydessä ei saa olla korkeampia puita, joissa kanahaukka voisi väijyä.
Fasaanien ruokintapaikka perustetaan esimerkiksi tiheisiin paju- ja kuusipuskiin ja ruokinta aloitetaan lumien tullessa. Aluksi ruokitaan maahan, ja ruokailun aktivoituessa ruokaa lisätään myös automaatteihin ja ruokintakatoksiin. Viljoista vehnä, ruis ja kaura ovat mieluisia, mutta myös viljan lajittelujäte kelpaa molemmille lajeille, sillä siitä linnut löytävät myös rikkakasvien siemeniä. Ruokintapaikoilla on hyvä tarjota myös soraa jauhinkiviksi ja rypypaikoiksi.
Jänikset
Jäniksistä rusakot vierailevat mielellään peurojen ja kauriiden ruokapaikoilla. Tästä syystä niille ei välttämättä tarvitse perustaa omaa ruokintapaikkaa. Jänisten ruokintapaikan perustamiseen pätevät muutoin samat säännöt kuin pienillä hirvieläimillä.
Metsäjäniksen ruokintapaikka perustetaan lähelle metsäautotietä, jolloin sitä on helpompi huoltaa. Paikalta olisi hyvä löytyä haapaa, jota voidaan kaataa talven tullen kaluttavaksi. Rungot kaadetaan esimerkiksi kivien päälle, jotta ne jäävät koholle maasta. Näin lumipeitteen kasvaessa jänikset ylettyvät uusiin, syömättömiin oksiin. Lisäksi paikalla voidaan tarjota kuivaheinää tai säilörehua sekä kauraa ja suolaa.
Kun jänikselle kaadetaan haapoja tai perustetaan ruokintapaikkaa, maanomistajalta tulee kysyä lupa ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Vaikka maanomistaja on voinut sallia riistanhoitotoimenpiteiden suorittamisen maillaan tehdessään vuokrasopimusta metsästysseuran kanssa, on hyvien tapojen mukaista olla omistajaan yhteydessä ennen ruokintapaikan perustamista.
Pienet hirvieläimet
Valkohäntäpeura ja metsäkauris ovat kiitollisia talviruokinnan kohteita. Ruokintapaikan paras sijoituspaikka on riistapelto, jonka voi perustaa myös lähelle eläinten suosimia oleskelupaikkoja ja kulkureittejä. Vilkasliikenteisten teiden läheisyyttä on syytä välttää. Monesti ruokintapaikka kannattaa sijoittaa etäämmäs asutuksesta, etteivät eläimet tottuisi ihmisiin. Näin vältetään puutarhakasveille ja liikenteelle aiheutuvat riistavahingot. Ruokintapaikka kannattaa kuitenkin sijoittaa avoimelle paikalle, ettei esimerkiksi ilves pääse yllättämään ruokailijaa. Ruokinnassa eläimille tarjotaan monipuolisesti viljaa, apilaheinää ja nestepitoisia juureksia. Lisäksi voidaan tarjota suolaa. Viljaa on kätevä tarjota automaatista, mutta muutoin ruokinnan voi suorittaa hangelle, josta eläimet valitsevat syötävää sorkillaan. Ruokaa tarjoillaan aina hieman eri paikkaan, jolloin tautivaara on vähäisempi. Samalla ruokintapaikalla on hyvä olla useita ruokakasoja. Näin eläimet pääsevät ruokailemaan yhtä aikaa ja joukon heikoimmatkin pääsevät heti syömään.
