Maanomistajan myötämielinen suhtautuminen mahdollistaa metsästyksen harrastamisen. Tyypillisesti metsästäjät huolehtivat puolestaan siitä, ettei esimerkiksi hirvikanta pääse kasvamaan tietyllä alueella liian suureksi. Metsästäjien ja maanomistajien hyvässä yhteistyössä molemmat osapuolet hyötyvät.
Metsästäjän tulee muistaa käyttäytyä avoimesti ja ystävällisesti maanomistajia kohtaan. Jos havaitsee esimerkiksi hyvän kyyhkypaikan, joka sijaitsee lähellä laiduntavia eläimiä, tulee ennen jahtiin menoa varmistaa maanomistajalta, ettei ampuminen aiheuta häiriötä eläimille.
Ajoneuvoja pysäköitäessä tulee aina varmistua siitä, ettei maanomistajan kulkua viljelyksille tai metsätöihin vaikeuteta. Pelloilla, joilta on sato korjaamatta, ei saa liikkua ilman lupaa.
Vaikka lain mukaan metsästäjällä olisi lupa esimerkiksi ampua yli 150 metrin päässä asutusta rakennuksesta, myös omaa harkintaa tulee aina käyttää.
Metsästyksen eettiset ohjeet
Eettisiä ohjeita tarvitaan rakentamaan ja ylläpitämään metsästyksen yhteistä arvopohjaa. Ohjeilla on tarkoitus auttaa yksittäistä metsästäjää pohtimaan harrastuksensa arvoja ja tavoitteita sekä vahvistaa metsästyksen asemaa yhteiskunnassa.
Eettisissä ohjeissa korostetaan riistaeläinten, luonnon ja muiden ihmisten kunnioittamista sekä oikeudenmukaisuutta. Arvostettuja metsästäjän ominaisuuksia ovat luotettavuus, vastuuntuntoisuus, osaaminen ja muiden huomioonottaminen.
Eettisesti hyväksyttävään metsästykseen kuuluvat seuraavat vaiheet:
- Riistan etsiminen, löytäminen ja sopivalle pyyntietäisyydelle pääseminen
- Valitun saalisyksilön mahdollisimman kivuton tappaminen
- Saaliin kunnioittaminen ja tarkka hyödyntäminen
Jos yksikin näistä vaiheista puuttuu, ei enää välttämättä ole kyse eettisesti hyväksyttävästä metsästyksestä.
Esimerkiksi luonnonhoidolliset tavoitteet, vahinkoperusteet tai muut yhteiskunnalliset vaatimukset voivat poikkeustapauksissa olla syy poiketa saaliin tarkasta hyödyntämisestä. Tällaista voi olla esimerkiksi minkin ja supikoiran pyynti, kun niiden turkki ei ole nahkomiskelpoinen tai harmaalokin ja variksen pyydystäminen.
Metsästäjän eettiset ohjeet
Suomen riistakeskus julkaisee metsästäjille tarkoitettuja eettisen metsästyksen ohjeita näillä sivuilla osoitteessa
https://www.riistainfo.fi/vastuullinen-metsastaja/eettiset-ohjeet/
Hyvät metsästäjätavat
Vastuullisen metsästäjän toimintaan kuuluu, ettei saalista pyritä saamaan helpoimmalla mahdollisella tavalla. Kokemuksen myötä huomaa, että mitä enemmän saaliin saamisen eteen joutuu näkemään vaivaa, sitä paremmalta onnistuneen riistalaukauksen jälkeen tuntuu.
Esimerkiksi sepelkyyhkyillä on omat istumapuut viljelysten lähettyvillä, joissa ne istuvat ruokailujen välillä. Tällaisissa vahtipaikoissa metsästäjä voi onnistua ampumaan päivän mittaan useita kyyhkyjä. Eettinen metsästäjä muistaa alkukaudesta, ettei yksinäistä kyyhkyä ammuta. Aikuiset pesivät linnut liikkuvat yksin ja niillä voi olla pesässä vielä poikaset.
Metsästyksen kestävyys varmistetaan osallistumalla riistalaskentoihin, noudattamalla asetettuja kiintiöitä, sekä kohdistamalla pyynti ensisijaisesti nuoriin, alle vuoden ikäisiin yksilöihin.
Kestävä metsästys tarkoittaa metsästysverotuksen mitoittamista lajin kannan koon ja kehityksen mukaan. Verotus kohdistuu kannan tuottoon eikä vaaranna lajin säilymistä tietyllä alueella.
Metsästysverotuksen tulee olla rakenteellisesti mahdollisimman luonnonmukaista. Pyynnin tulee kohdistua luontaisessa suhteessa eri-ikäisiin ja eri sukupuolta oleviin yksilöihin.
Riistatieto – kestävän metsästyksen kivijalka
Ainoastaan riistatiedon avulla voimme turvata metsästyksen jatkuvuuden maassamme. Vapaaehtoiset metsästäjät keräävät riistatietoa erilaisilla laskennoilla sekä välittävät havainto-, saalis- ja tapahtumatietoja riistahallinnolle. Kerätystä aineistosta tehdään erilaisia analyysejä ja raportteja sekä julkaistaan tietoja tiedon tuottajille. Päävastuun riistatiedon analysoinnista kantaa Luonnonvarakeskus (Luke).
Riistalaskennoista saatua tietoa käytetään muun muassa eri riistalajien kantojen koon hallinnassa sekä niiden elinympäristöjen hoidossa ja suunnittelussa. Laskentojen avulla selvitetään eri riistalajien kantojen kokoa ja rakennetta. Rakenteella tarkoitetaan sukupuolijakaumaa ja ikärakennetta. Joidenkin lajien suhteen on tärkeämpää tietää kannan kehityssuunta kuin sen tarkka lukumäärä. Kehityssuunnalla voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, onko alueen peltopyiden määrä nousussa vai laskussa. Tämä puolestaan kertoo, onko aikuisten yksilöiden talvehtiminen ja pesintä onnistunut.
Joka vuosi toteutettavat riistakolmiolaskennat ovat riistatiedon näkökulmasta merkittävimpiä laskentatapahtumia. Loppukesällä lasketaan metsäkanalintupoikueita ja talvella riistaeläinten lumijälkiä. Peltokolmiolaskennoissa saadaan tietoa kulttuuriympäristössä elävien metsäriistakantojen vaihteluista ja metsästettävyydestä.