Valkohäntäpeuran metsästykseen on oltava Suomen riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa. Pyyntiluvan saajan on ilmoitettava metsästyksen johtaja ja varajohtajat ennen metsästyksen alkamista sähköisesti Oma riista -palvelun kautta tai kirjallisesti Suomen riistakeskukselle. Valkohäntäpeuran metsästys edellyttää, että yhtenäistä maapinta-alaa on vähintään 500 ha. Valkohäntäpeuran metsästykseen rihlatulla luotiaseella tai metsästysjousella ampujana osallistuvan henkilön on suoritettava ampumakoe. Valkohäntäpeuraa metsästetään tyypillisesti ajavia mäyräkoiria apuna käyttäen sekä vahtimalla ruokintapaikoilta tai kulkureittien varrelta.
Valkohäntäpeuraa saa ampua vain aseella, jonka patruunan lyijyä sisältävän luodin paino on vähintään 6 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2000 joulea tai lyijyä sisältävän luodin painon ollessa 8 grammaa tai enemmän osumaenergia on vastaavalla tavalla mitattuna oltava vähintään 1700 joulea. Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten ampumiseen on käytettävä laajenemaan suunniteltua luotia.
Lyijyttömien luotien osalta luodin paino- ja osumaenergiavaatimukset ovat matalammat:
- ns. ”peuraluokan” kiväärikaliiperissa luodin painon tulee olla 5,1 grammaa tai enemmän ja osumaenergiavaatimus (E100) vähintään 1700 joulea.
Jos jousiasetta käytetään valkohäntäpeuran ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousiasetta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia (n. 40,5 paunaa).
Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästyksessä oranssia tai oranssinpunaista väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen tai päähineen näkyvästä pinta-alasta. Vaatimus ei kuitenkaan koske metsästäjää, joka metsästää rakennelman suojasta tai metsästysjousella. Seuruejahdissa, jossa käytetään myös ruutiaseita, kannattaa passimiehenä toimivan jousimetsästäjän kuitenkin turvallisuussyistä pukeutua oranssiin tai oranssinpunaiseen, vaikka laki ei siihen velvoitakaan.
Metsästys ajavilta koirilta
Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 39 senttimetriä, joten pieniä hirvieläimiä metsästetään lähinnä ajavia mäyräkoiria apuna käyttäen. Koira päästetään hakuun metsästysalueella, josta oletetaan löytyvän toivottua riistaa. Koiran tehtävänä on etsiä riistan yöllinen jälki ja seurata sitä hajuaistinsa avulla. Eläimen lähtiessä liikkeelle koiran tulee ilmaista hajun voimistuminen haukkumalla. Metsästäjät asettuvat oletetuille kulkureiteille ja pyrkivät ampumaan saaliseläimen, jota koira seuraa haukkumalla.
Passipaikan valinnassa on tärkeää, että eläin ei havaitse metsästäjää liian aikaisin. Metsästäjällä tulee kuitenkin olla riittävän avoin ampumasektori, jolloin eläimen ampumiseen jää riittävästi aikaa. Kun passipaikaksi valitaan muuta maastoa korkeampi kohta, eläin ei havaitse metsästäjää tai aseen nostamista niin helposti ja ampuminen voidaan suorittaa turvallisesti alaviistoon maata kohti.
Vahtimismetsästys
Vahtimis- tai kyttäysmetsästys tarkoittaa riistaeläimen odottamista saapuvaksi joko sen luontaiselle tai järjestetylle ruokailupaikalle. Pyynti voidaan toteuttaa myös odottamalla eläintä sen luontaisella kulkureitillä. Tämä metsästysmuoto vaatii harrastajaltaan metsästettävän eläimen elintapojen ja metsästysalueen maaston tuntemista. Metsästäjän tulee tietää, mistä suunnasta riistaeläin oletettavasti saapuu alueelle, ja asettua sen mukaan vahtimaan tuulen alapuolelle, hyvän ampumaetäisyyden päähän. Riistakamera onkin oiva apuväline eläinten kulkureittien ja -aikojen selvittämisessä.
