Valkohäntäpeura kasvaa iän myötä, mikä helpottaa tunnistamista. Tietyissä tilanteissa kokoa voi kuitenkin olla hankala arvioida, esimerkiksi silloin, kun eläin on kaukana tai vertailukohta puuttuu. Valkohäntäpeuran ulkonäkö voi lisäksi muuttua muun muassa vuodenajasta ja säästä riippuen.
Elävien urosten iän määrittämisessä luotettavimmaksi tuntomerkiksi on osoittautunut sarvien koko siitä huolimatta, että ravinnonsaanti ja geneettiset tekijät aiheuttavat tiettyä vaihtelua. Sääolosuhteet eivät vaikuta sarviin eikä sillä ole merkitystä, määritetäänkö eläimen ikä sarvista ennen kiima-aikaa vai sen jälkeen.
Sarvipiikkien lukumäärä ei kerro paljonkaan uroksen iästä, koska se voi vaihdella paljon kaikissa ikäryhmissä. Sen sijaan sarvien sisäleveys, sarvipuoliskon pituus ja sarvityven ympärysmitta ovat luotettavia indikaattoreita iän tunnistamisessa. Tämä on osoitettu Yhdysvalloissa ja Lounais-Uudellamaalla tehdyissä tutkimuksissa.
Vasan tunnistaa lyhyestä päästä, joka on vanhempien yksilöiden päänmuotoon verrattuna hieman kolmionmuotoisempi. Tämä näkyy erityisesti talvella.
Jos pään pituus, mitattuna turvan kärjestä leukaa pitkin kaulaan, on suurin piirtein sama kuin kaulan leveys, kun peuran päätä katsotaan suoraan sivulta, kyseessä on usein vasa. Jos pään pituus (turvan kärjestä kaulaan) on pidempi kuin kaulan ja niskan leveys, kyseessä on usein aikuinen (≥ 1½ v.). Myös kaulan pituus näyttää vasoilla lyhyemmältä kuin aikuisilla. Jos katsoo peuran kehoa sivulta samalla kun peura katsoo katselijaa päin pää nostettuna, voidaan verrata leuan ja selkälinjan välistä etäisyyttä pään korkeuteen. Jos leuan ja selkälinjan välinen etäisyys on selvästi pienempi kuin peuran pään korkeus, kyseessä on usein vasa. Jos tämä etäisyys sen sijaan on niin pitkä, että se lähenee pään korkeutta, kyseessä on usein aikuinen (≥ 1½ v.).
Etujalkojen etäisyyttä toisistaan voidaan myös käyttää indikaattorina. Jos etujalat ovat lähellä toisiaan, kun peuran kehoa katsotaan suoraan edestäpäin, kyseessä on nuori yksilö. Mitä vanhemmaksi eläin kasvaa, sitä isommaksi rintakehä kasvaa ja samalla etujalkojen etäisyys toisistaan kasvaa.
Alkusyksystä vasan korvat voivat näyttää suhteellisen suurilta päähän verrattuna, mutta talveen mennessä ulkonäkö muuttuu huomattavasti niin, että korvat ovat verrattain pienemmät. Eläimen käyttäytyminen voi myös kertoa eläimen iästä. Vasat saattavat liikkua hieman kauempana emosta ja olla varsin varomattomia. Vasat ovat usein ensimmäisenä esimerkiksi ruokintapaikalla.
1½-vuotiaalla naaraalla on kevyt keho ja jalat voivat näyttää suhteellisen pitkiltä. Pää on tavallisesti hieman lyhyempi kuin vanhemmilla naarailla. Loppuvuodesta 1½-vuotiaiden naaraiden erottaminen vanhemmista naaraista on hankalampaa, sillä erot pään pituudessa ja kehon koossa pienenevät.
2½-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naarailla on raskaampi ja suhteellisen voimakas keho. Ikäryhmän nuoremmilla yksilöillä vatsa- ja selkälinjat ovat usein vielä suorat, mutta iän myötä ne menevät notkolle. Vanhemmilla yksilöillä myös pään ja kaulan iho voi roikkua. Pää saattaa näyttää suhteettoman pitkältä. Syksyllä vasalliset naaraat voidaan tunnistaa takaapäin katsottuna erottuvista utareista.
1½-vuoden ikäinen sarveton uros saattaa muistuttaa naarasta. Kaula ja niska ovat suhteellisen kapeat ja alkusyksystä ne voivat näyttää päätä kapeammilta. Jalat näyttävät suhteellisen pitkiltä, sillä rintakehä on suhteellisen pieni ja vartalo kapea takajalkojen edestä. Erityisesti takajalat näyttävät suhteettoman pitkiltä, mikä voi näyttäytyä niin, että lanne on selkälinjan yläpuolella. Vatsalinja on tiukka ja nousee rintakehästä takajalkoja kohti. Alkusyksystä kaula näyttää kiinnittyvän rintakehään sen yläosasta, mutta myöhemmin syksyllä kiinnityskohdan korkea paikka ei ole yhtä selkeä. Pään sijainti suhteessa muuhun kehoon on yleensä varteva.
Sarvien piikkien määrä voi vaihdella kahdesta kymmeneen. Tämän ikäisille uroksille on yhteistä se, että sarvipuolisko on hento ja suhteellisen lyhyt. Sarvityven ympärysmitta on keskimäärin 6 cm ja sarvien sisäleveys on yleensä noin 15 cm. Tämän ikäisten urosten sarvien koko on keskimäärin 20 prosenttia sarvien myöhemmässä iässä saavutettavasta enimmäiskoosta.
Tämän ikäisille uroksille on tyypillistä myös se, että ne saattavat olla suhteellisen varomattomia ja tulla esimerkiksi ruokintapaikalle ennen vanhempia uroksia.
2½ – 3½-vuotiaiden urosten keho on jo lihaksikkaampi. Vartalo on edelleen kapeampi takajalkojen edestä verrattuna rintaan, mikä tekee kehosta kolmiomaisen näköisen.
Alkusyksystä paikka, jossa kaula kiinnittyy rintakehään, on jo alempana, mutta kohta erottuu vielä selkeästi. Jalat näyttävät edelleen suhteettoman pitkiltä suhteessa muuhun kehoon. Kiima-aikana tähän ikäryhmään kuuluvilla uroksilla voi olla selkeästi turvonnut niska niin, että kaula muistuttaa vanhempien urosten kaulaa.
Tässä iässä sarvien koko on noin 60 – 80 prosenttia lopullisesta koosta. Sarvien sisäleveys on usein lähellä korvien leveyttä, eli noin 43 cm, sarvipuoliskon pituus on useimmiten noin 40 – 50 cm ja sarvityven ympärysmitta on usein noin 9 – 11 cm.
Täysikasvuisilla, ≥ 4½-vuotiailla uroksilla on tukeva ja lihaksikas keho ja ne näyttävät massiivisilta. Jalkojen pituus on sopusuhtainen muuhun kehoon verrattuna. Tämän ikäryhmän vanhimmilla eläimillä jalat voivat näyttää lyhyiltä suhteessa rintaan. Vartalo on nyt takajalkojen edestä yhtä leveä kuin rinta, ja koska takaosa on vankka, aikuisten eläinten keho näyttää nelikulmaiselta. 4½-vuotiailla uroksilla vatsalinja alkaa jo aavistuksen roikkua, ja selkeästi se näkyy 5½-vuotiailla uroksilla.
Kiima-aikana tämän ikäryhmän urosten niska on erittäin turpea. Alkusyksystä 4½-vuotiailla uroksilla kaulan ja rintakehän yhtymäkohta on niin alhaalla, että se on lähes samalla tasolla rinnan alareunan kanssa ja tästä syystä sitä ei usein erota. 5½-vuotiailla uroksilla kaula ja lapa ovat yhtä lihasmassaa. Pään, kaulan ja lavan iho alkaa näyttää veltolta ja roikkuvalta.
Tämän ikäryhmän urosten sarvet ovat suuret ja vankat. Ikäryhmän uroksen tunnistaa useimmiten siitä, että sarvien sisäleveys ylittää 50 cm, sarvipuoliskon pituus on yli 54 cm tai sarvityven ympärysmitta on yli 12 cm.
Sarvet kasvavat hieman eri tavoin eri yksilöillä niin, että joillakin uroksilla on erittäin leveät sarvet ja toisilla puolestaan sarvipuoliskot ovat erittäin pitkät. Tunnusomaista 4½-vuotiaalle urokselle on, että vähintään yksi edellä mainituista mitoista ylittyy. 4½-vuoden iässä sarvet ovat yleensä 90 prosenttia lopullisesta koostaan, joten ne voivat kasvaa vielä hieman 6½-vuoden ikään saakka.
Tämän ikäryhmän uroksilla sarvien ja kaulan massa on usein niin raskas, että pää on tavallisesti alempana suhteessa muuhun kehoon kuin nuoremmilla uroksilla.
Tässä iässä urokset käyttäytyvät varovasti ja liikkuvat usein hitaasti. Kiima-aikana ne uhittelevat kaikille muille uroksille.
