Hirvieläimet voivat olla suhteellisen pitkäikäisiä, ja ikääntymisen myötä niiden ominaisuudet muuttuvat oleellisesti. Valkohäntäpeura voi elää jopa 20-vuotiaaksi, mutta luonnonvaraisina ne elävät tavallisesti 13 – 15-vuotiaiksi. Tämän jälkeen eläimen hampaat ovat usein niin kuluneet, että sillä on vaikeuksia saada riittävästi ravintoa. Valkohäntäpeurat ovat parhaassa iässä 4½ – 8½-vuotiaina.
Naaraat kasvavat uroksia nopeammin ja ovat yleensä fyysisesti täysikasvuisia 3 – 4-vuotiaina. Naaraiden tuottokyky on korkeimmillaan 3 – 7 vuoden iässä, mutta myös erittäin vanhat naaraat voivat saada vasoja. Urosten kehot saavuttavat täyden mittansa noin 5 – 6 vuoden iässä, ja niiden sarvet ovat yleensä suurimmillaan 6½ – 7½-vuotiaana. Tämän jälkeen, kehon ja sarvien koko sekä hedelmällisyys alkavat vähitellen laskea.
Sitä mukaa kun valkohäntäpeurojen koko täysikasvuisuuteen asti kasvaa, myös niiden lisääntymiskelpoisuus paranee. Kantaan syntyy siis merkittävästi enemmän vasoja, jos kannassa on paljon 4½-vuotiaita naaraita, verrattuna siihen, että kannassa olisi paljon 1½-vuotiaita naaraita. Sama koskee myös uroksia. 4½-vuotiaalla uroksella on kiimassa tarvittavat ominaisuudet, kun taas 1½-vuotias uros ei ole vielä täysin kehittynyt.
Kuten sanottu, myös vanhat naaraat voivat saada vasoja. Mutta siinä missä tuottavuus voi olla alhainen liian nuorella peurakannalla, se voi laskea myös, mikäli naaraiden keski-ikä nousee liikaa.
