Hirvieläinkanta tuottaa sitä enemmän riistaa, mitä tiheämpi kanta on, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Maksimaalinen kestävä verotus – siis suurin lukumäärä riistaeläimiä, mitä pitkällä aikavälillä voidaan kaataa kannasta vuosittain – saadaan yleensä silloin, kun talvikannan tiheys on noin 50 – 60 prosenttia biologisesta kantokyvystä.
Jos tiheys on sopiva, hyvin toimivan valkohäntäpeurakannan tuotto saattaa olla noin 50 – 60 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että kannan tiheyden metsästyksen päättyessä tulee olla lähes kaksi kertaa suurempi kuin se määrä valkohäntäpeuroja, mitä toivotaan kaatuvan seuraavana metsästyskautena. Mitä suurempi tuotto on, sitä suurempi on tietysti metsästyslaukaustilanteiden lukumäärä, lihamäärä ja trofeemäärä. Kuten aikaisemmin on todettu, myös kannan sukupuolijakaumalla ja ikäjakaumalla on suuri vaikutus vuosittaiseen tuottoon, ja ne on siksi otettava huomioon tässä yhteydessä.
On hyvin tärkeää huomioida suurpetojen vaikutus, koska muuten valkohäntäpeurakantaa yliverotetaan. Susi syö keskimäärin noin 5,6 kiloa lihaa päivässä. Se, millaista lihaa sudet syövät, riippuu siitä, mitä lihaa on helpoiten saatavissa. Alueilla, joilla on runsaasti valkohäntäpeuroja, merkittävä osa suden syömästä lihasta voi olla valkohäntäpeuraa. Sekä aikuiset että vasat ovat juuri sopivankokoista riistaa susille, joten valkohäntäpeuroja suositaan usein ennen hirviä.
Susien aiheuttama kuolleisuus riippuu muun muassa susireviirin pinta-alasta. Mitä pienemmällä alueella susilauma liikkuu, sitä suurempi on niiden vaikutus valkohäntäpeurakantaan. Riippuen susireviirin koosta, valkohäntäpeurakannan koosta ja muiden saaliseläinten saatavuudesta, susien saalistama valkohäntäpeuramäärä voi olla karkeasti noin 1 – 4 valkohäntäpeuraa tuhannella hehtaarilla vuositasolla, muun saaliin lisäksi.
Ilveksille sopivaa saalista ovat pääasiassa vasat, mutta ne saattavat pyydystää myös täysikasvuisia valkohäntäpeuroja. Ilves syö keskimäärin 1,5 – 2,5 kiloa lihaa vuorokaudessa. Ilveskannan ja valkohäntäpeurakannan tiheydestä ja muiden saaliseläinten saatavuudesta riippuen, ilvesten saalistama valkohäntäpeuramäärä voi olla karkeasti noin 1 – 7 valkohäntäpeuraa tuhannella hehtaarilla vuodessa, muun saaliin lisäksi.
Myös karhut saalistavat ja syövät mielellään valkohäntäpeuroja. Ne pyydystävät pääasiassa pieniä vasoja. Karhujen saalis voi olla noin 0,5 – 2 valkohäntäpeuraa tuhannella hehtaarilla vuodessa, muun saaliin lisäksi. Määrä riippuu muun muassa karhukannan tiheydestä ja muun ravinnon saatavuudesta.
Alueilla, joilla on susireviiri ja joilla on runsaasti ilveksiä ja mahdollisesti myös karhuja, saaliiksi joutuvien valkohäntäpeurojen määrä voi siis olla aika suuri. Jos metsästäjätkin haluavat osuutensa, talvikannan tulee olla suhteellisen tiheä, jotta se tuottaisi saaliseläimiä sekä pedoille että metsästäjille.
Tiheä valkohäntäpeurakanta voi luonnollisesti olla ongelmallinen liikenteen kannalta. Tämä on kuitenkin hinta, josta on oltava tietoinen, jos alueelle halutaan susia, ilveksiä tai karhuja. Jos valkohäntäpeurakantaa ei sopeuteta kestämään petojen aiheuttamaa verotusta, ei metsästäjillekään pitkällä tähtäimellä löydy metsästettävää.