Vasaosuudella on kahdenlaista vaikutusta kannan tuottavuuteen: Kun vasoja – jotka vain harvoin ovat sukukypsiä – jätetään talvikantaan vähemmän, on suurempi osa kantaan jäävistä naaraista riittävän vanhoja saadakseen vasoja. Talvikanta, jossa vasoja on vähemmän, johtaa myös nousevaan keski-ikään, mikä taas tietää enemmän syntyviä vasoja, koska täyskasvuiset naaraat tuottavat paremmin.
Jos valkohäntäpeurakannan keski-ikä on esimerkiksi 2,3 vuotta (talvikannan vasaosuus 35 prosenttia), ja se halutaan nostaa 4,5 vuoteen, vasojen verotusta lisätään, jotta niiden osuus talvikannassa laskee 20 prosenttiin. Valkohäntäpeurakannan keski-ikä riippuu monen vuoden verotuksesta, koska esimerkiksi 6½-vuotiaiden osuus kannasta riippuu siitä, miten metsästystä on toteutettu kuuden edellisen vuoden aikana.
Tästä syystä kannan keski-ikää ei voida muuttaa esimerkiksi yhden metsästyskauden aikana. 4,5 vuoden keski-iän saavuttamiseksi on monen vuoden ajan jätettävä talvikantaan vuosittain 20 prosenttia vasoja.
Käytännössä talvikannan vasojen osuutta ohjataan saaliin vasaosuuden kautta. Jos kannan nettokasvu on 50 prosenttia ja talvikannan vasaosuuden halutaan olevan 20 prosenttia, saaliin vasaosuuden tulee olla 60 prosenttia, kun kannan koko pidetään samana. Jos nettokasvu olisi 60 prosenttia, saaliin vasaosuuden tulee olla 66 prosenttia, jotta talvikannan vasaosuus on 20 prosenttia (kannan koon pysyessä muuttumattomana).
Jos saaliin vasaosuuden halutaan olevan esimerkiksi 66 prosenttia, voidaan noudattaa seuraavaa periaatetta: Metsästys aloitetaan kaatamalla kaksi vasaa, jonka jälkeen voidaan kaataa aikuinen valkohäntäpeura. Ennen seuraavan aikuisen eläimen kaatamista tulee kaataa ensin kaksi vasaa lisää. Ennen jokaisen aikuisen valkohäntäpeuran kaatamista kaadetaan siis kaksi vasaa.