Hirvieläinkantojen kuolleisuudesta pääosa aiheutuu yleensä metsästyksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästäjät voivat säädellä kantojen kokoa ja rakennetta. Säätelemällä hirvieläinkannan tiheyttä, sukupuolijakaumaa ja ikäjakaumaa voidaan vaikuttaa kannan tuottavuuteen, kuolleisuuteen ja vaelluskäyttäytymiseen. Esimerkiksi seuraavan vuoden vasatuotolle on suuri merkitys sillä, miten monesta valkohäntäpeurasta talvikanta muodostuu, kuinka moni niistä on naaraita ja uroksia ja millainen on talvikannan ikärakenne.
Jotta valkohäntäpeurakannan säätely toimisi, kantaa on hoidettava riittävän laajalla alueella. Valkohäntäpeuroilla on suhteellisen laajoja vuosikotialueita ja niiden pinta-ala riippuu pitkälti kannan tiheydestä. Mitä tiheämpi kanta on, sitä pienempiä vuosikotialueita valkohäntäpeuroilla on. Harvan valkohäntäpeurakannan urosten vuosikotialue on yleensä noin 5 000 – 7 000 hehtaaria ja tiheän kannan uroksilla noin 1 000 – 4 000 hehtaaria. Naaraiden vuosikotialueet noudattavat samaa kaavaa, mutta ovat yleensä hieman urosten vuosikotialueita pienempiä.
Metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset ovat pinta-alaltaan yleensä liian pieniä, jotta niiden olisi yksin mahdollista hoitaa valkohäntäpeurakantaa menestyksekkäästi. Jotta kantaa voitaisiin hoitaa onnistuneesti, vähintään 70 prosentin alueen valkohäntäpeuroista tulisi olla kyseisellä alueella koko ajan. Tämä tarkoittaa, että alueen tulisi olla kooltaan noin 200 000 – 250 000 hehtaaria jos valkohäntäpeurakanta on harva, ja noin 50 000 – 100 000 hehtaaria jos kanta on tiheä.
Tarkoituksenmukaista metsästystä ajatellen, metsästysseurojen alueiden tulisi olla sitä suurempia, mitä harvempi valkohäntäpeurakanta on. Kun kannan rakenne on tasapainossa, on yleensä sopivaa, että saaliista reilu 60 prosenttia on vasoja, noin 20 prosenttia aikuisia naaraita ja noin 20 prosenttia aikuisia uroksia. Tällä jaolla pienin kaadettujen eläinten määrä on viisi: kolme vasaa, yksi naaras ja yksi uros. Tämän eläinmäärän tuottamiseen tarvitaan 10 valkohäntäpeuraa talvikannassa, jos kannan nettokasvu on 50 prosenttia.
Metsästysalueen tulee olla 1 000 hehtaaria, jos talvikannan tiheys on 10 valkohäntäpeuraa tuhannella hehtaarilla, tai 2 000 hehtaaria talvikannan tiheyden ollessa viisi valkohäntäpeuraa tuhannella hehtaarilla. Jos metsästysalueen koko on 500 hehtaaria, kannan tiheyden tulee olla 20 valkohäntäpeuraa tuhannella hehtaarilla.
Alueen kannanhoito voi perustua metsästyksen aikana tehtyihin näköhavaintoihin ja riistakameroilla saatuihin kuvahavaintoihin. Havainnot on erittäin tärkeä kirjata, jotta kannanhoidon pohjaksi saadaan riittävästi tietoa. Valkohäntäpeurakannan hoidon kannalta on erittäin hyödyllistä kirjata aina myös eläimen teuraspaino, sarvien sisäleveys, sarvipuoliskon pituus sekä sarvityven ympärysmitta. Myös kaadettujen eläinten järjestelmällisestä iänmäärityksestä on hyötyä kannan hoidon kannalta. Jos metsästyksenjohtaja kokee olevansa kuormitettu, hän voi antaa tarvittavien tietojen kirjaamisen jokaisen metsästyspäivän jälkeen toisen henkilön tehtäväksi.
Toinen tapa seurata kannanhoitoa ja urosten ikäjakaumaa, on kaikkien sarvien kerääminen, mittaaminen ja näyttäminen tietyltä alueelta. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä. Toinen vaihtoehto on kuvata kaikkien urosten sarvet suoraan edestä ja sivulta, jotta kuvat voidaan käydä läpi riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa.
Kannan sukupuolijakauman, ikäjakauman ja tiheyden lisäksi on useita muita tekijöitä, jotka vaikuttavat valkohäntäpeurakantaan. Tavallista lämpimämmän ja kuivemman kesän jälkeen vasojen painot saattavat olla alhaisempia. Myös erilaiset loiset saattavat vaikuttaa terveydentilaan. Metsästäjän on vaikeaa vaikuttaa ilmastoon tai loisten esiintymiseen. Tutkimus on kuitenkin osoittanut selvän yhteyden kannan tiheyden ja rakenteen, vasojen koon ja naaraskohtaisen tuottavuuden välillä, ovat tiheyden ja rakenteen säätely ne työkalut, joita metsästäjät voivat käyttää ongelmien hoitamiseen.