Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntivälinettä saa käyttää ilveksen, euroopanmajavan, kanadanmajavan, tarhatun naalin, ketun, kärpän, hillerin, näädän, mäyrän, saukon, villikanin, oravan, villisian, itämerennorpan ja hallin sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Loukun ja muun pyyntivälineen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa vahingoittamatta itseään.
Metsästys elävänä pyytävällä loukulla on järjestettävä siten, että ainakin kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntilaitteeseen. Loukun tarkistamisessa voi käyttää apuna loukkuvahtia tai muuta luotettavaa elektronista apuvälinettä. Villisian pyynnissä loukkua tai elävänä pyytävää aitausta käytettäessä, tulee toteamisen tapahtua kaksi kertaa vuorokaudessa.
Supikoira, kettu, mäyrä, minkki ja näätä
Supikoiralle, ketulle ja mäyrälle (sekä minkille ja näädälle), elävänä pyytävät loukut sijoitetaan eläinten oletettujen kulkureittien läheisyyteen. Tällainen paikka voi olla esimerkiksi pesäluolaston lähellä, kosteikon tai lintujärven rannalla, ojien varsilla tai latojen seinustoilla. Syöttinä käytetään esimerkiksi kalaa tai riistanperkeitä. Pyyntitehoa voidaan parantaa hyvällä kesäaikaisella ennakkosyötityksellä. Loukku kannattaa sijoittaa hieman piiloon ihmisten katseilta, jolloin pienpedotkin uskaltautuvat niihin paremmin. Suojaisessa paikassa olevassa loukussa pyydykseen jäänyt eläin pysyy rauhallisena. Mäyrän pyynti elävänä pyytävällä loukulla tapahtuu kuten ketun ja supikoiran. Supikoiraa, kettua ja mäyrää ei saa pyytää heti tappavilla raudoilla.
Klikkaamalla seuraavia otsikoita voit katsoa ja tulostaa rakennepiirroksia loukuista:
luonnonpuista rakennettu kettu- ja supiloukku_laitiala (PDF)