Ajavien koirien käyttö on suosittu metsästysmuoto. Sitä harrastetaan usein pienellä porukalla. Koira päästetään hakuun metsästysalueella, josta oletetaan löytyvän toivottua riistaa. Koiran tehtävänä on etsiä riistan yöllinen jälki ja seurata sitä hajuaistinsa avulla. Eläimen lähtiessä liikkeelle koiran tulee ilmaista hajun voimistuminen haukkumalla. Metsästäjät asettuvat oletetuille kulkureiteille ja pyrkivät ampumaan saaliseläimen, jota koira seuraa haukkumalla. Passien paikallaan oleminen voi myös estää eläintä karkaamasta alueelta, ennen kuin ajo alkaa.
Hyvä haku johtaa ajoon
Ajavan koiran tärkeimpiä tehtäviä on löytää päivämakuulle asettunut eläin. Hakusitkeydellä tarkoitetaan, kuinka innokkaasti koira yrittää etsiä riistaa. Koiralta vaaditaan sitkeää hakua esimerkiksi silloin, kun metsästetään kettua isolla metsästysalueella. Tällöin voi olla vaikea tietää, mistä eläin löytyy ja ajo alkaa. Haun ei tarvitse olla yhtä sitkeää ja laajaa, jos metsästysalueet ovat pieniä. Tällöin tiedetään jo entuudestaan, missä eläimet suurella todennäköisyydellä oleskelevat. Joskus eläimen päivämakuupaikkaa voi kuitenkin olla vaikea löytää pieneltäkin alueelta.
Haun aikana koira ei yleensä hauku tai haukkuu huomattavasti vähemmän kuin eläimen ollessa liikkeellä. Tällöin metsästäjä pystyy päättelemään, milloin haku muuttuu ajoksi. Haun aikana tapahtuvaa haukkumista kutsutaan ”herättelyksi”: tällöin koira ilmaisee olevansa eläimen jäljellä haukahtelemalla. Herättelyherkkyys vaihtelee koirayksilöittäin ja roduittain sekä sen mukaan, minkä eläimen metsästyksestä on kysymys. Esimerkiksi jänisajurilta ei yleensä toivota herättelyhaukkua, mutta kettuajurille se sallitaan. Myös pieniä hirvieläimiä ajavalle koiralle sallitaan yleensä herättelyhaukahtelut. Tärkeintä on, että koiran herättelyhaukahtelussa ja varsinaisessa ajohaukussa on selvästi havaittavissa oleva ero.
Passissa hiljaa ja liikkumatta
Passipaikan valinta on tärkeää, jotta eläin ei havaitsisi metsästäjää liian aikaisin. Metsästäjällä tulee olla riittävän avoin ampumasektori. Tällöin eläimen ampumiseen jää riittävästi aikaa. Liikkeessä olevan jäniksen saa usein pysähtymään viheltämällä, mutta ketun kohdalla konsti toimii huonosti. Jänis näkee juostessaan paremmin sivuille kuin suoraan eteenpäin. Kettu puolestaan havaitsee tarkasti pienetkin passimiehen liikkeet, joten ampumatilanteet ovat usein nopeita.
Kun passipaikaksi on valittu muuta maastoa korkeampi kohta, eläin ei havaitse metsästäjää tai aseen nostamista niin helposti ampumatilanteessa. Alaviistoon ampuminen on turvallisempaa, koska luoti tai haulit osuvat nopeasti maahan. Oleellista passipaikan valitsemisessa on myös se, ettei metsästäjä seiso avoimella paikalla, vaan pyrkii aina sijoittumaan maastoon sulautuen.
Koiran ajotyyli vaikuttaa paljon eläimen käyttäytymiseen ajossa. Ilmavainuisen koiran edetessä eläin saapuu yleensä juosten eikä sille jää aikaa tarkkailla ympäristöään. Toiset koirat ajavat enemmän jälkivainua käyttäen, jolloin ne kulkevat kuono maassa, eläimen jokaista askelta tarkasti seuraten. Jälkivainuisen koiran ajossa eläin kulkee rauhallisemmin. Ajettavalle jää enemmän aikaa havaita passipaikalla odottava metsästäjä.
Ajavat koirat
Ajavia koiria käytetään hyvin erikokoisten riistalajien metsästykseen erilaisissa maastoissa ja olosuhteissa. Ajamiseen jalostettuja koirarotuja on lukuisia. Itselleen sopivaa koiraa valittaessa huomiota tulee kiinnittää erityisesti siihen, mitä riistalajeja on tarkoitus metsästää ja millaiset metsästysalueet ovat käytettävissä.
Ajavia koiria käytetään tyypillisesti metsäjäniksen, ketun, rusakon ja pienten hirvieläinten, kuten metsäkauriin ja valkohäntäpeuran, metsästämiseen. Myös suurpetojen, erityisesti ilvesten, metsästyksessä ajavien koirien käyttö on yleistä.
Pieniä hirvieläimiä metsästetään lähinnä ajavia mäyräkoiria ja dreevereitä apuna käyttäen. Ajavan koiran säkäkorkeutta on rajoitettu, liian isoja ja nopeita koiria ei ole lupa käyttää eläinsuojelullisista syistä.
Katso video jänisten metsästyksestä ajavalla koiralla