Riistan houkutteleminen ampumaetäisyydelle eläinten ääniä matkimalla on jännittävä pyyntimenetelmä. Metsästäjä pyrkii matkimaan metsästettävän eläimen ääntä tai kiima-aikaisia ääniä tai sen saaliin ääntä. Houkuttelumetsästys on vaativa metsästysmuoto, joka edellyttää saaliseläimen elintapojen tuntemista. Se tarjoaa erinomaisen tilaisuuden valikoivaan metsästykseen. Houkuttelumetsästys tapahtuu eläinten oletetuilla oleskelualueilla, ruokailupaikoilla, kulkureiteillä ja reviirien raja-alueilla. Taitavaksi houkuttelupyytäjäksi voi kehittyä vain vuosien harjoittelulla.
Houkuttelupyynnissä metsästäjän tulee maastoutua hyvin, ja etenkin nisäkkäiden metsästyksessä on asettauduttava tuulen alle saaliseläimeen nähden. Alkusyksy on parasta saalisaikaa, sillä silloin on liikkeellä runsaasti nuoria yksilöitä.
Äänien tuottamiseen on tarjolla erilaisia pillejä ja torvia, joilla pyritään matkimaan metsästettävän eläimen tai sen saaliin ääniä. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi ketun houkuttelu onnistuu suulla, hiiren vikinää matkien. Muina välineinä houkuttelumetsästyksessä voidaan käyttää sarvia, hajusteita, kaaveita tai muita esineitä, joihin saaliseläimen toivotaan reagoivan. Houkuttelupyynti toimii muun muassa hirvieläinten, vesi-, kana- ja varislintujen sekä pienpetojen metsästyksessä.
Pillittäminen
Metsästäjän tulee perehtyä saaliseläimen tapoihin ja äänimaailmaan, jotta pyynnillä on edellytykset onnistua. Pillillä houkuttelu tapahtuu sopivassa maastonkohdassa. Siinä auttavat sekä paikallistuntemus että saaliseläimen elintapojen tunteminen. Naamioituminen ja maastoutuminen ovat pillittämisessä tärkeää, koska puhaltaessaan pilliin metsästäjä paljastaa saaliseläimelle samalla sijaintinsa. Eläimet pystyvät kuulonsa perusteella paikantamaan äänen syntypaikan tarkasti. Liikkumattomuus onkin tärkeää. Nisäkkäitä pillitettäessä myös tuulen suunnalla on merkitystä, sillä eläin pakenee välittömästi metsästäjän hajun leijaillessa sieraimiin.
Kettupillien käyttö
Pienpetojen houkutuspillit ovat yleensä saaliseläinten parkumista matkivia pillejä. Pillin äänen houkutteleman pienpedon tarkoitus on siepata saalis lajikumppaniltaan tai tulla saaliinjaolle. Pillit toimivat lähinnä ketulle, mutta supikoirakin voi erehtyä paikalle uteliaisuuttaan. Hiiren vikinää matkivat pillit toimivat yleensä parhaiten, mikäli lähietäisyydellä on pienpetoja. Taitava metsästäjä saa myyränpyynnissä olevan ketun tulevan ampumaetäisyydelle jopa pelkästään suullaan hiirenvikinää matkien. Pyynnissä tuulensuunnalla on merkitystä. Ketunmetsästäjän on yleensä asettauduttava poikkeuksellisesti tuulen yläpuolelle tai sivutuuleen, koska kettu pyrkii saamaan kohteesta vainun varmistaakseen, mistä on kyse. Niinpä repolainen tulisikin pyrkiä saamaan saaliiksi ennen tätä.
Houkuttelupaikalla sijoittaudutaan myös siten, että metsästäjä naamioituu mahdollisimman hyvin maastoon. Ketun pillitys vaatii myös liikkumattomana oloa, koska kettu havaitsee liikkeen hyvin herkästi. Ketun pillitys onnistuu parhaiten hämärän molemmin puolin, aamulla ja illalla. Kuutamon aikaan tai olosuhteiden muutoin salliessa myös yöllä on hyvä aika pillittää kettua. Päivällä ketut ovat yleensä varovaisempia.
Lintujen houkuttelu
Lintujen pillityksessä saalis pyritään houkuttelemaan paikalle matkimalla lintujen kutsuhuutoa tai ruokailu- tai soidinääntä. Yleisesti ottaen linnut ovat helpoiten petettävissä pillillä.
Pyy on paikkauskollinen reviirilintu, ja tätä ominaisuutta hyödynnetään sen metsästyksessä. Pyypillin vihellyksellä matkitaan pyyn ääntä, jolloin reviirin hallitsija saapuu häätämään vierasta pois alueeltaan. Vesilintujenkin metsästyksessä pillillä houkuttelu on yleistä.
Houkutuskuvien eli kaaveiden käyttö
Pillien lisäksi käytetään myös houkutuskuvia eli kaaveita. Kuvilta metsästetään vesilintuja, teertä, sepelkyyhkyä ja varislintuja sekä jopa hirvieläimiä. Houkutuskuvien käyttö on tehokas metsästysmuoto, ja onnistuessaan se voi antaa runsaasti saalista. Metsästyksessä on hyvä muistaa kohtuullisuus ja saaliin kestävä verotus. Erityisesti kanalintujen kohdalla maltillinen verotus on syytä pitää mielessä, sillä kuvastus kohdistuu pääasiassa vanhoihin uroksiin ja naaraisiin, jotka ovat kannan arvokkainta osaa.
Lintujen houkuttelussa kuvien riittävä määrä, oikea asettelu ja metsästäjän naamioituminen ovat houkutuspyynnin onnistumisen kannalta tärkeitä asioita. Kuvat asetetaan hyvälle ampumaetäisyydelle, niin että ne muodostavat mahdollisimman luonnonmukaisen, ruokailevan tai lepäilevän parven. Kuvia on hyvä olla vähintään muutama, joskus jopa kymmeniä. Etenkin tuulisella ilmalla linnut pyrkivät nousemaan lentoon vastatuuleen. Tämä on hyvä ottaa huomioon kaaveiden asettelussa.
Metsästyslain mukaan rauhoittamattomia lintuja ovat varis, harakka, naakka, harmaa- ja merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas sekä poronhoitoalueella korppi. Rauhoittamattomien lintujen pyynti on metsästäjien harjoittamaa riistanhoitotyötä. Riistanhoidollinen pyynti kohdistuu lähinnä varislintuihin sekä harmaa- ja merilokkiin, jotka saalistuksellaan verottavat erityisesti riistalintujen munia ja poikasia.
Varislintujen houkuttelemiseksi on käytetty huuhkajan, niiden perivihollisen, kuvaa. Nähdessään huuhkajan ja kuullessaan toisten lintujen vihaisen ääntelyn varislinnut rientävät paikalle häätämään vihollista pois alueelta. Tätä lintujen toimintatapaa metsästäjät hyödyntävät pyynnissä.
Varislintujen pyynti onnistuu myös ilman huuhkajan kuvaa niiden lentoreitiltä tai pelloilta. Tällöin houkuttimena voi käyttää ravintoa tai pelkästään pilliä. Paras pyyntiaika on varhainen aamu, kun linnut lähtevät liikkeelle. Metsästäjän on oltava jo hyvissä ajoin pyyntipaikalla valmiina, jottei liike paljastaisi pyyntiaikeita.