Harvennuskokoinen metsikkö soveltuu hirven luontaisen talviravinnon lisäämiseen tai ylläpitämiseen. Hirvien ravinnoksi kelpaa hyvin harvennusikäisestä metsästä löytyvä alikasvos: männyt, lehtipuut ja katajat. Ennakkoraivaus kannattaa tehdä maltilla, jolloin voidaan vaikuttaa metsänhoidon kustannuksiin, sekä säästää hirville sopivan ravinnon määrää. Totaalinen ennakkoraivaus ei ole tarpeellista missään olosuhteissa. Se pelkästään lisää kustannuksia. Mäntyvaltaisessa, kuusialikasvosta sisältävässä ennakkoraivauksessa kannattaa siivota poistettavien puiden tyviä ja korjuuta haittaava puusto, muualta alikasvosta ei kannata poistaa 54. Mikäli harvennushakkuun ainespuukertymä on alle 30 m3/hehtaari ei ennakkoraivaus kannata millään kuusialikasvostiheydellä 54. Toisaalta puhdas kuusialikasvos ei tuota ravintoa hirvelle, mutta luo tärkeää suojaa pienriistalle.
Kuva 18. Ennakkoraivauksessa on syytä siivota vain poistettavien puiden tyvien ympärys. Kuvan tilanteessa ei ole tarvetta ennakkoraivaukselle (kuva: Eerojuhani Laine).
Ennakkoraivausta seuraa harvennushakkuu. Mikäli hakkuukohde on mänty- tai koivuvaltainen, on mahdollisuus tuottaa hirville luontaista lisäravintoa 61. Hakkuusta jäävät latvukset ovat sopivaa talviravintoa hirville. Latvoja voi asettaa kasoihin taikka kivien ja mättäiden päälle, jolloin ne ovat hyvin hirvien saatavilla. Männyn harvennuskohteessa voi olla ravintoa saatavilla jopa 411 kilogrammaa/hehtaari ja on todettu, että hirvet voivat kuluttaa latvuksia noin 230–240 kilogrammaa/hehtaari. Tällöin 10 hehtaarin alueelta olisi mahdollista saada ravinto kahdeksi talvikuukaudeksi 10 hirveä/1000 hehtaari tiheydellä 30.
Harvennushakkuun ajoituksella voidaan vaikuttaa ravinnon saatavuuteen. Etenkin mäntymetsien harvennushakkuut kannattaa suorittaa talvella, jolloin mäntyravintoa saadaan tuotettua nimenomaan siihen aikaan, kun sille on tarvetta. Kesällä hirvelle ei mänty maistu. Turvemaiden hakkuut yleisesti suoritetaan talvikuukausina, kun kangasmaiden mäntymetsät ovat tyypillisiä kesähakkuukohteita. Harvennuskohteen sijainnilla on myös suuri merkitys saatavilla olevan ravintoresurssin kuluttamiseen. Mikäli alueella ei perinteisesti hirviä talvehdi, ei sinne hirviä ilmesty, vaikka hakkuusta saataisiin lisäravintoa. Tehokkainta ravinnon lisääminen on nimenomaan talvehtimisalueella.
Kuva 19. Talvella suoritettavista mänty- ja koivumetsien hakkuista jäävät latvukset ovat sopivaa talviravintoa hirville. Ravinnon saatavuutta voidaan entisestään parantaa asettelemalla latvuksia kasoihin tai kivien ja mättäiden päälle (kuva: Suomen metsäkeskus).