Mäyrän (Meles meles) jäljet ovat luonnossamme helpoimmin tunnettavia nisäkkäänjälkiä. Mäyrän jälkipainallus muistuttaa pientä karhunjälkeä. Jäljessä erottuu useimmiten viisi varvasanturaa. Keskiantura on suuri. Etukäpälän jälki on noin 5 cm pitkä, ja takakäpälän puolta senttiä lyhyempi. Joskus kantapää ja ranneantura piirtyvät jälkeen. Silloin etukäpälän jälki on lähes 7 cm:n mittainen. Etukäpälien kynnet ovat pitkät, noin kaksi kertaa takakäpälien kynsiä pidemmät.
Mäyrän lumijälkiä voi tavata syksyn ensilumilla ja jälleen kevään viimeisistä kinoksista tai alkukevään räntäsäillä. Yleensä mäyrä on melko hidasliikkeinen, mutta kömpelöksi sitä ei voi sanoa. Käydessään mäyrä usein astuu takatassullaan etutassun jälkeen. Kiireettömästi kulkiessaan se astelee varpaat sisäänpäin. Lyhyet jalat tanakassa kehossa ovat harallaan. Käyntiaskeleen pituus on puolisen metriä, ja jäljen askelleveys on silmiinpistävän suuri.
Mäyrän asuttaman luolaston tunnistaa vahvoista kulku-urista ja ulos tuodusta maasta. Joskus maata on voitu kasata luolan suuaukon ulkopuolelle suuriakin määriä, jolloin ympärille muodostuu kumpu. Mäyrä puhdistaa luolastojaan. Tällöin suuaukon lähistöltä voi löytyä heinäntuppoja tai muuta vastaavaa, jota mäyrä on käyttänyt pehmikkeenä.
Jätökset
Mäyrä perustaa käymälän pesäluolan lähelle. Käymälä on matala kuoppa, johon mäyrä käy ulostamassa. Kuopan ympäriltä löytää usein myös mäyrän karkeita, vaaleita, tummakärkisiä karvoja. Ulosteet, jotka muistuttavat ketun ulosteita ovat noin 10 cm:n mittaisia, toisesta päästään teräväkärkisiä pötkylöitä. Ulosteen koostumus vaihtelee ravinnon mukaan.