Kärppää (Mustela erminea) ja pienempää lumikkoa (Mustela nivalis) tavataan rinnan samoilla paikoilla. Pelkistä jäljistä on vaikea arvioida kumpi laji on runsaslukuisempi, sillä niiden elintavat eroavat siten, että lumikko enimmäkseen elää lumen alla myyrien käytävissä, kun kookkaampi kärppä liikkuu enemmän lumen pinnalla. Kärppä liikkuu monenlaisessa ympäristössä. Etenkin huippuvuosina sitä voi tavata lähes missä tahansa, mutta katovuosina esiintyminen keskittyy niittyjen ja metsäpeltojen reunamille, hakkuuaukkojen laitamiin ja järvien rannoille. Huonoina aikoina kärpät hakeutuvat sinne, mistä vielä löytyy hupenevista pikkunisäkäskannoista myyriä saaliiksi.

Jäljet

Kärpän etutassun jälki on 2,5–4,5 cm pitkä. Takatassu on hieman pienempi, jälki on vain 2,5 cm pitkä, kun kantapää ei piirry jälkeen. Kärpän jälkipainallus on noin sentin verran lumikon jälkeä isompi ja saman verran minkin jälkeä pienempi. Upottavassa lumessa jälkipainallus on pelkkä piirteetön kuoppa. Kärppä kulkee lumen päällä enemmän kuin lumikko. Sen jälki kiemurtelee pinnalla pitkiä matkoja, kun taas lumikko aina nopeasti sukeltaa lumen alle myyrän käytävään.

Kärpän etujalan jälki on 2,5-4,5 cm pitkä. Kärpän tyypillinen jälki lumella on pariloikka, jossa lyhyet ja pitkät hypyt vuorottelevat. Loikka on pidempi kuin lumikolla ja parijäljen kuopan leveys on yli 4,5 cm.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Kärppä matkaa yksinomaan loikkaamalla. Upottavassa lumessa se tekee parijälkeä, jossa toinen jälkikuoppa usein on vinosti toisen etupuolella. Loikan pituus vaihtelee. Syvässä lumessa hyppy on vain 30 cm pitkä, mutta se voi olla lähes metrin mittainen. Upottavassa hangessa lyhyt ja pitkä loikka vuorottelevat. Joskus jälkijonossa vuorottelee kaksi lyhyttä ja yksi pitkä hyppy. Lyhyt-pitkä hyppypari on tyypillinen kärpälle ja lumikolle. Pehmeässä lumessa on vaikea nähdä jälkipainallusten kokoa, mutta hyvä tuntomerkki on parijäljen jälkikuopan leveys. Kärpän jälkikuopan leveys on yli 4,5 cm, lumikon alle 4,5 cm. Kärpän jälkikuopan leveys on enimmillään 7 cm, minkin jälkikuoppa yli 7 cm.

Pariloikkajäljet hangella.
Kärpän pariloikka. Huomaa vaihtelevat lyhyet ja pitkät hypyt. Kuva: Juha Tiainen
Pariloikkajäljet.
Kärpän pariloikkaa. Kuva: Juha Tiainen

Kantavalla alustalla kärppä venyttää loikkaa niin, että takajalat osuvat maahan etujalkojen jälkien etupuolelle. Syntyy nelijälkeä, joka usein muistuttaa jäniksen jälkeä. Nelijäljestä on erilaisia muunnelmia riippuen kulkunopeudesta ja etu- ja takajalkojen liikkeiden järjestyksestä.

Jätökset

Kärpän ulosteet ovat tummia, pitkiä ja kierteisiä, toisesta päästään suippenevia. Ulostemakkarat ovat noin 5 mm paksuja, ja niissä on yleensä runsaasti myyränkarvaa.

 

Lumikko

Jäljet

Lumikon etujalan jälki on 2-3 cm pitkä, eli yleensä pienempi kuin kärpällä (2,5-4,5 cm). Molempien lajien lähes yksinomainen kulkutapa on loikka. Upottavassa lumessa ne liikkuvat parihypyin. Molemmille on hyvin tunnusomaista, että parihypyssä vuorottelevat lyhyet ja pitkät hypyt. Lumikon loikka on yleensä 20-50 cm pitkä, eli hieman lyhyempi kuin kärpän. Lumikon jälki ei juuri ole myyrien jälkiä isompi, mutta myyrien parijäljessä jälkipainallukset ovat useimmiten vierekkäin.

Lumikko on noussut hangelle myyrän käytävästä, kulkenut vähän matkaa pinnalla ja sukeltanut taas samaan reikään. Askelet ovat lyhyitä.
Kuva: Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Lumikon jälki on paljon pienempi kuin kärpän, mutta ilman vertailukohdetta vain kokovaihtelun ääripäät ovat tunnistettavissa. Jälkikuopan leveys on luotettavin tuntomerkki. Lumikon jälkikuopan leveys jää alle 4,5 cm:n. Kantavalla hangella lumikkokin tekee kolmi- tai nelijälkeä.

Jätökset

Lumikon ulosteet ovat tummia, kierteisiä ja toisesta päästään suippenevia. Ne muistuttavat kärpän ulosteita, mutta ovat kapeampia, vain 2–3 mm paksuja. Niissä näkyy aina myyränkarvoja.

 

Toteutettu yhteistyössä:

Logo Suomen Metsästäjäliitto ry.  Logo Luonnonvarakeskus.  Logo Suomen riistakeskus.