Metso (Tetrao urogallus) on kookas lintu, joka tarvitsee maaston väljyyttä päästäkseen esteettä lentoon. Kevättalvelta alkaen metsokukot ryhtyvät jo valmistautumaan soidinaikaan, ja aamuvarhaisella ne usein vetävät siipeä lumella. Käsisulkien kärjet piirtävät vanan kulkujäljen kummallekin puolelle.  Metson talvinen ravinto koostuu pelkästään männyn neulasista. Metso ruokailee usein puissa, jotka ovat kitukasvuisia ja jollakin tavalla vioittuneita tai vanhoja. Hakomapuun neulasten tulee olla energiapitoisia ja niissä on oltava vain vähän haitta-aineita.

Jäljet

Metsolla on lajiryhmälle tyypilliset jäljet, jossa keskivarvas on melko pitkä. Sisävarvas on ulkovarvasta pitempi. Varpaat harottavat voimakkaasti. Takavarvas kiinnittyy nilkkaan ja sen painallus ei näy jäljessä kovalla alustalla. Takavarvas on kääntynyt sisäänpäin. Koirasmetson jälki on helppo erottaa muista kanalinnuista jo pelkän suuren koon perusteella. Metson jälkipainallus on noin 15 cm pitkä. Varpaat näyttävät leveiltä ja voimakkailta, ja askeleen pituus on noin 50 cm. Koppelo on metsoa yli puolet pienempi, ja jälki on noin 10 cm:n mittainen. Se liikkuu tiheämmässä maastossa kuin koirasmetso. Naarasmetson eli koppelon jäljen erottaminen teeren jäljistä voi olla joskus hankalaa. Lajia arvioitaessa huomiota kannattaa kiinnittää myös elinympäristöön, ruokailutähteisiin ja ulosteisiin. Metson jälkiä tapaa useimmiten kangasmailta, joilla puusto on varttunutta ja tiheä aluspuusto laikuittaista.

Kanalintujen jälkipainallukset ovat muodoltaan hyvin samanlaisia. Lajit eroavat koon suhteen, mutta tunnistamisessa olettava huomioon elinympäristö ja lintujen ruokailutähteet.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Metsokukko on vetänyt siipiään keväthangella.
Keväisin koirasmetsot valmistautuvat soidinaikaan ja vetävät siipiään kävellessään hangella. Kuvat: Mikko Jaukkuri

Metsokukko vetänyt siipiä keväthangilla.

Metsokukko vetänyt siipiä.
Toisinaan metson siivenvetojälkiä voi nähdä myös tiellä. Kuva: Tuomo Turunen.
Talvella metsot suojautuvat pakkasilta kaivautumalla hankeen joko osittain tai lähes kokonaan. Kuvassa metson puolikieppi. Kuva: Tuomo Turunen

Jätökset

Metson ulosteet ovat noin 5 cm pitkiä, runsaan senttimetrin paksuisia ja heikosti kaarevia. Ulosteet ovat karkeita ja löyhärakenteisia; niissä näkyvät yksittäiset männyn neulaset selvästi. Väriltään ne ovat kellanvihreitä, mutta vanhetessaan ne muuttuvat ruskeiksi ja lopulta harmaiksi. Toisenlainen uloste on umpisuolten erittämä vihreä juokseva tahma. Koppelon ulosteet ovat hieman pienempiä kuin metson, ja linnun sukupuoli on usein tunnistettavissa ulosteen koon perusteella.

Havu-uloste, mittakaavana huulirasvapuikko. Ulostepötköt ovat suunnilleen samanmittaisia huulirasvan kanssa.
Metson ulosteet ovat noin 5 cm pitkiä ja heikosti kaarevia. Niissä näkyy vuodenajasta riippuen usein yksittäisiä männyn neulasia tai marjoja. Kuva: Juha Kuittinen
Löyhärakenteinen noin 1 cm paksuinen uloste, jossa näkyy männynneulasia. Kuva: Juha Tiainen
Väriltään metson ulosteet ovat kellanvihreitä, mutta vanhetessaan ne muuttuvat ruskeiksi ja lopulta harmaiksi. Kuvassa näkyvä uloste on umpisuolten erittämää vihreää juoksevaa tahmaa. Kuva: Juha Tiainen
Hanki on värjäytynyt kellanruskeaksi ulostepötköjen ympäriltä.
Metson ulostetta hangella. Kuva: Tuomo Turunen.
Koppelon uloste.
Koppelon suhteellisen tuore uloste, joka näyttää vielä vihertävän kellertävältä. Kuva: Tuomo Turunen
Koppelon uloste: Kuva: Tuomo Turunen
Hakomapuu. Neulaset on syöty useista männyn latvan oksista.
Metso valitsee hakomapuikseen kitukasvuisia ja vioittuneita mäntyjä. Kuva: Markus Ahponen
Ulostekasa hakomapuun juurella.
Hakomapuuksi kelpaa joskus jopa lumen katkomat puut. Ulostekasa hakomapuun juurella. Kuva: Katja Ikonen
Rypykuoppa hienossa hiekassa.
Metson rypykuoppa ja mustikkauloste. Kuva: Tuomo Turunen

 

 

Toteutettu yhteistyössä:

Logo Suomen Metsästäjäliitto ry.  Logo Luonnonvarakeskus.  Logo Suomen riistakeskus.