Metso (Tetrao urogallus) on kookas lintu, joka tarvitsee maaston väljyyttä päästäkseen esteettä lentoon. Kevättalvelta alkaen metsokukot ryhtyvät jo valmistautumaan soidinaikaan, ja aamuvarhaisella ne usein vetävät siipeä lumella. Käsisulkien kärjet piirtävät vanan kulkujäljen kummallekin puolelle. Metson talvinen ravinto koostuu pelkästään männyn neulasista. Metso ruokailee usein puissa, jotka ovat kitukasvuisia ja jollakin tavalla vioittuneita tai vanhoja. Hakomapuun neulasten tulee olla energiapitoisia ja niissä on oltava vain vähän haitta-aineita.
Jäljet
Metsolla on lajiryhmälle tyypilliset jäljet, jossa keskivarvas on melko pitkä. Sisävarvas on ulkovarvasta pitempi. Varpaat harottavat voimakkaasti. Takavarvas kiinnittyy nilkkaan ja sen painallus ei näy jäljessä kovalla alustalla. Takavarvas on kääntynyt sisäänpäin. Koirasmetson jälki on helppo erottaa muista kanalinnuista jo pelkän suuren koon perusteella. Metson jälkipainallus on noin 15 cm pitkä. Varpaat näyttävät leveiltä ja voimakkailta, ja askeleen pituus on noin 50 cm. Koppelo on metsoa yli puolet pienempi, ja jälki on noin 10 cm:n mittainen. Se liikkuu tiheämmässä maastossa kuin koirasmetso. Naarasmetson eli koppelon jäljen erottaminen teeren jäljistä voi olla joskus hankalaa. Lajia arvioitaessa huomiota kannattaa kiinnittää myös elinympäristöön, ruokailutähteisiin ja ulosteisiin. Metsonjälkiä tapaa useimmiten kangasmailta, joilla puusto on varttunutta ja tiheä aluspuusto laikuittaista.
Jätökset
Metson ulosteet ovat noin 5 cm pitkiä, runsaan senttimetrin paksuisia ja heikosti kaarevia. Ulosteet ovat karkeita ja löyhärakenteisia; niissä näkyvät yksittäiset männyn neulaset selvästi. Väriltään ne ovat kellanvihreitä, mutta vanhetessaan ne muuttuvat ruskeiksi ja lopulta harmaiksi. Toisenlainen uloste on umpisuolten erittämä vihreä juokseva tahma. Koppelon ulosteet ovat hieman pienempiä kuin metson, ja linnun sukupuoli on usein tunnistettavissa ulosteen koon perusteella.