Hirvillä on melko selvästi erilliset kesä- ja talvilaitumet. Kesäksi hirvet levittäytyvät maastoon tasaisesti, mutta talveksi ne kerääntyvät varsin suppeille alueille, joilla tiheys voi nousta suureksi ja toisaalta laajoilta alueilta hirvet voivat talviaikaan puuttua lähes kokonaan.

Jäljet

Piirroskuva hirven jäljet.
Kuva: Dick Forsman. Wikman, M. 2005: Lumijälkiopas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Täysikasvuisen hirven sorkka on suuri. Ensilumien aikaan vasankin sorkka on saavuttanut valkohäntäpeuran sorkan mitan. Sorkkaparin leveys on hyvä tuntomerkki. Valkohäntäpeuran sorkkaparin leveys voi olla 9 cm, hirven tätä selvästi suurempi. Täysikasvuisen hirven sorkan pituus on 12–16 cm. Etujalkojen sorkat ovat suuremmat kuin takajalkojen, ja kulkiessaan hirvi usein levittää etujalkojen sorkkia. Lisäsorkat sijaitsevat suhteellisen matalalla, ja jo käydessään raskas eläin painaa sorkkia maata vastaan niin voimakkaasti, että lisäsorkat piirtyvät jälkeen. Hirven jälki on niin iso, että lajista ei juuri voi erehtyä.

Sorkanpainalluksia maassa.
Hirven jälki soratiellä. Kuva: Katja Ikonen

Hirven kulkutapa on käynti. Omaehtoisesti se ei mielellään edes lähde raviin, vielä kuluttavammasta kulkutavasta puhumattakaan. Rauhallisen käynnin askelpituus on lähes kaksi metriä. Kantavalla alustallakin takajalka astuu etujalan jälkeen tai hieman sen taakse. Tämä on ehkä hieman odottamatonta ottaen huomioon hirven pitkät raajat. Hirven rintakehä on leveä, joten käyntijäljen askel leveys on suuri. Upottavassa hangessa askel lyhenee. Hirvi ei nosta jalkojaan korkealle, vaan pehmeään lumeen jää laahausura. Syvän lumen käyntijälki muodostuu siten kahdesta rinnakkaisesta urasta.

Hirvenjälkiä syvässä lumessa.
Hirven käyntijälki upottavassa hangessa. Hirvi on niin raskas, että sorkat uppoavat lumeen pohjia myöten lähes kaikissa oloissa. Hirven jäljelle on tyypillistä kaksi samansuuntaista uraa hangessa. Kuva: Juha Tiainen

Ravissa hirvi astuu takajalallaan etujalan jäljen yli. Lisäsorkat piirtyvät jälkeen, ja askel on pitkä, jopa yli 3 m. Ravin nopeutuessa askelleveys vähenee. Upottavan lumen ravijäljessä takajalka astuu silti tarkasti etujalan jälkeen. Ravissa sorkat harottavat, etujalkojen hieman enemmän kuin takajalkojen. Ravia nopeampaan liikkeeseen hirvi ei aivan vähäisestä syystä lähde, mutta tarvittaessa hirven laukka on nopeaa.

Ilmakuvassa näkyy paljon jälkiuria ja hirven makuus.
Hirven jälkiä ja makuus ilmakuvana. Kuva: Katja Ikonen

Jätökset

Hirven ulostepapanat ovat 2–3 cm pitkiä, usein melko pyöreitä ja toisesta päästään suippenevia. Tuoreita ulosteita peittää limakerros. Talvella ulosteet ovat tummia, kesällä vihertäviä ja löysempiä.

Hirven papanoita.
Hirven uloste soratiellä. Kuva: Katja Ikonen
Hirven jätökset metsämaastossa. Kuva: Katja Ikonen
Hirven jätöksiä. Kuva: Juho Matala

Syöntijäljet

Rungossa näkyvät selvät puunkuoren syöntijäljet.
Kuusen kuorisyönnös. Kuva: Juha-Pekka Hotanen
Männyn kuorisyönnös. Kuva: Juha-Pekka Hotanen
Hirvi on kalunnut nuoren männyt rungosta kuorta pois.
Männyn kuorisyöntiä. Kuva: Juho Matala
Hirven kaluama pihlaja. Kuva: Juho Matala
Katkennut männyntaimi, useista taimista on syöty kuorta.
Latvan ja rungon taitoksia ja kuorisyöntejä mäntytaimikossa. Kuva: Juha-Pekka Hotanen
Hirvi on taittanut nuoren koivun rungon poikki.
Katkaistu koivunrunko. Kuva: Juho Matala
Koivuntaimen latva on riivitty lehdettömäksi.
Kesäinen koivunriivintä. Kuva: Juho Matala
Männyntaimen latvakasvain ja sivuoksia on syöty.
Männyn vanhaa ja uutta talvisyöntijälkeä. Kuva: Juho Matala
Nuoren koivun latva on poikki.
Vanha latvataitoskoivu. Kuva: Juho Matala

Hirvet aiheuttavat vahinkoa maa- ja metsätaloudelle syönnin kohdentuessa voimakkaasti esimerkiksi yhdelle taimikkokuviolle. Tutustu vahinkojen ennalta estämisen menetelmiin (riista.fi).

 

Toteutettu yhteistyössä: