Valtioneuvoston asetusta metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista muutetaan siten, että poikkeuslupien avulla voitaisiin tehokkaammin puuttua suurpetojen aiheuttamiin vahinkoihin. Vähentämällä vahinkoja voidaan osaltaan parantaa suurpetojen hyväksyttävyyttä ja alueellista sosioekonomista kestävyyttä.
Jatkossa Suomen riistakeskuksen on vahinko- ja turvallisuusperusteisten poikkeuslupien myöntämisedellytyksiä arvioidessaan otettava huomioon suurpetojen kohdalla myös lajin biologiset ominaispiirteet, kuten reviirikäyttäytyminen ja saalistus. Tämä koskee erityisesti suden laumakäyttäytymistä, joka eroaa muista yksin tai pentujen kanssa elävistä suurpedoista. Lisäksi, jos poikkeusluvalla pyritään suojelemaan muuta lajistoa, kuten metsäpeuraa, myös turvattavan lajin kanta maakunnassa ja koko maassa sekä lajin biologiset ominaispiirteet ja lajin elinvoimaisuuteen liittyvät uhat tulee ottaa huomioon.
Luvan kohdentamisen vaatimuksia joustavoitetaan tilanteissa, missä vahinkoa tai uhkaa aiheuttavan suurpetoyksilön tunnistaminen ei sääolosuhteista, lajin biologisista ominaispiirteistä tai muusta perustellusta syystä johtuen ole mahdollista. Tällöin poikkeuslupa voidaan myöntää kohdentamatta sitä tiettyyn yksilöön, ja poikkeusluvalla tapahtuva pyynti voidaan sallia yksittäistä vahinkokohdetta laajemmalla alueella. Muutoksella on tarkoitus vastata erityisesti suurpetojen vahinko- ja turvallisuusperusteisten poikkeuslupien käyttöön liittyviin haasteisiin sulan maan aikana.
Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin nojalla myönnettyjen ahman, ilveksen, karhun, saukon tai suden tappamista koskeva poikkeusluvan enimmäisvoimassaoloaika pitenee 21 vuorokaudesta 31 vuorokauteen. Poikkeuslupiin liittyvä harkinta tarkentuu muiden tyydyttävien ratkaisujen osalta siten, että muuna tyydyttävänä ratkaisuna ei pidetä karhua, sutta, ilvestä ja ahmaa koskevan poikkeusluvan kohdalla yksilön tai yksilöiden loukuttamista tai nukuttamista ja siirtämistä toisaalle.
Asetusmuutos astui voimaan 12.7.2024.