Lainsäätäjän tavoitteena vuoden 1993 lakiuudistuksessa oli metsästyksen järjestäminen yhtenäisillä alueilla ja kieltäminen sirpalealueilla. Eräät oikeustapaukset ja niistä seuranneen käytännön muuttuminen ovat kuitenkin muuttaneet säännöksen tulkintaa siten, että metsästys sirpalealueilla on lisääntynyt.
Pyyntiluvanvaraiset hirvieläimet liikkuvat normaalisti useiden tuhansien hehtaarien alueilla. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista edellyttää niiden metsästyksessä voimassaolevan lainsäädännön mukaisia pinta-alavaatimuksia, vaikka esimerkiksi eduskuntakäsittelyn aikana nousi esille vaatimus valkohäntäpeuran metsästykseen käytettävän pinta-alavaatimuksen muuttamiseksi pienemmäksi tai jopa poistamiseksi.
Metsästysalueen yhtenäisyyden vaatimus on keskeinen käytännön metsästyksen ja suunnitelmallisen hirvieläinkantojen hoidon näkökulmasta. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2014 vahvistamassa hirvikannan hoitosuunnitelmassa tavoitteena on laajempien alueiden yhteistyö erityisesti hirvitalousalueen tasolla asetettavien tavoitteiden toteuttamiseksi. Myös tätä kautta korostuu alueiden yhtenäisyyden vaatimus.
Näin ollen hirvieläimen pyyntiluvan myöntäminen edellyttää myös jatkossa, että luvan hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen alue, jonka maapinta-alan on oltava hirvenmetsästyksessä vähintään 1 000 hehtaaria ja muiden pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästyksessä vähintään 500 hehtaaria. Korostettavana muutoksena tässä on kuitenkin se, että vähimmäispinta-alaa koskevalla vaatimuksella tarkoitettaisiin jatkossa nimenomaisesti maapinta-alaa. Vesialueella tarkoitettaisiin tässä yhteydessä merialueita, järviä ja jokia. Kapeita uomia, kuten ojia ja puroja tai pistemäisiä kohteita, kuten pieniä lampia ei katsottaisi vesialueeksi. Lisäksi pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että hakijalla on kyseisellä alueella oikeus metsästää hakemuksessa tarkoitettuja hirvieläimiä.
Yhtenäisyyden katsotaan edellyttävän, että metsästysalueen tulee koostua kiinteistöistä tai niiden osista, mitkä ovat yhteydessä toisiinsa ja missä hakijalla on oikeus metsästää haettua hirvieläintä.
Erityisesti taajaan asutuilla seuduilla maankäytön muuttuessa ja muuallakin kiinteistöjen jakautumisen seurauksena myös metsästysalueiden on havaittu enenevässä määrin pilkkoutuvan osiin. Tällä on osaltaan vaikutusta pyyntilupa-alueiden muodostamiseen ja metsästyksen toteuttamiseen.
Alueen yhtenäisyyttä koskevaa nykyistä tulkintaa muutetaan siten, että jo yhdestä pisteestä toisiinsa liittyvät alueet katsottaisiin yhtenäisiksi. Lisäksi tulkintana on, että tie, rautatie tai sähkölinja ei erota alueita toisistaan silloin, kun ne kulkevat alueen läpi.
Vesialueiden osalta yhdistävyys ja erottavuus on jatkossakin tapauskohtaista harkintaa. Vesialue voi yhdistää pyyntilupa-alueeseen kuuluvat maa-alueet toisiinsa, mikäli alueesta muodostuu hirvikannan säätelyn kannalta tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Vesialueella tarkoitetaan tässä yhteydessä merialueita, järviä ja jokia. Sen sijaan esimerkiksi ojia ja puroja ei katsota vesialueeksi, jotka erottavat maa-alueita toisistaan.
Joissakin tapauksissa aluetta ei ole toisiinsa yhteydessä olevista kiinteistöistä huolimatta katsottu metsästykseen sopivaksi ja yhtenäiseksi, mikäli se on ollut muodoltaan erityisen rikkonainen tai sokkeloinen ja siten käytännön metsästykseen huonosti soveltuva. Tämä alueen metsästykseen sopivuutta koskeva harkinta tapahtuisi edelleen nykyistä sääntelyä vastaavalla tavalla tapauskohtaisesti osana pyyntilupaharkintaa.
Lisäksi lainmuutoksen yhteydessä 27 §:ään lisättiin uusi 3 momentti, jonka mukaisesti Suomen riistakeskuksen on rajattava lupa-alueesta pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä säädettyjä pinta-alan ja yhtenäisyyden vaatimuksia ja että pyyntilupaa voidaan käyttää vain pyyntiluvassa rajatulla alueella.
Lisäyksen tarkoituksena on selkeyttää pyyntilupamenettelyä ja pyyntiluvan nojalla metsästämistä. Nykyisen säätelyn ja sen nojalla muodostuneen oikeuskäytännön mukaan Suomen riistakeskus on voinut jättää pyyntilupia myöntäessään huomioon ottamatta sellaiset alueet, jotka eivät täytä pyyntilupa-alueen vähimmäiskokoa ja yhtenäisyyttä koskevia vaatimuksia. Päätöksissä ei kuitenkaan ole voitu ottaa kantaa siihen, millä alueella pyyntilupa on voimassa ja saako kyseisiä alueita käyttää metsästykseen. Tämä on johtanut myös pyyntiluvansaajien oikeusturvan kannalta hankalaan tilanteeseen ja joissakin tapauksissa tällaisilla niin sanotuilla sirpalealueilla metsästäminen on tulkittu lainvastaiseksi. Niin sanotuilla sirpalealueilla eli yhtenäisen lupa-alueen ulkopuolella olevilla irrallisilla alueilla metsästämistä ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista sallia ja siksi lisäyksen perusteella Suomen riistakeskuksen on rajattava pyyntilupa-alueesta pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä pyyntiluvan myöntämisen edellytyksiä. Lisäksi pyyntilupaa saa käyttää jatkossa vain pyyntilupapäätöksessä rajatulla alueella.
Lisäksi lainmuutoksessa 27 §:ään lisättiin uusi 4 momentti, jonka mukaan Suomen riistakeskus voi poiketa säädetyistä pyyntilupaan liittyvistä alueen pinta-alaa tai yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista ja 37 §:n mukaisesta pyyntiluvanvaraisen hirvieläimen rauhoitusajasta, jos alue on saari tai alueeseen liittyy muu vastaava erityinen syy. Hirvieläimen pyyntiluvan myöntämiseksi edellytettävistä pinta-aloja ja yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista voidaan tällä hetkellä poiketa maa- ja metsätalousministeriön määräyksen nojalla. Määräyksen mukaan hirven pyyntilupa voidaan myöntää metsästyslain 27 §:n 1 momentissa säädettyjä metsästysalueen vähimmäispinta-aloja pienemmille alueille, mikäli alue on metsästykseen sopiva, yhtenäinen ja 1) alue on hirvieläinten kulun estävällä aidalla aidattu, 2) alue on tieyhteyttä vailla oleva saari tai 3) alue on asutuksen tms. hirvieläinten kulun estävän seikan pysyvästi ympäröimä ja hirvieläinkannan vähentäminen metsästämällä on hirvien alueella aiheuttamien huomattavien vahinkojen estämiseksi tärkeää. Lainmuutoksen myötä maa- ja metsätalousministeriö ei enää päätä poikkeuksista edellä tarkoitettuihin pinta-alavaatimuksiin, vaan päätösharkinta on Suomen riistakeskuksella. Lisäksi maa- ja metsätalousvaliokunta totesi eduskuntakäsittelyn aikana, että eräillä alueilla hirvieläimet hakeutuvat luontaisesti pois saarista jo ennen varsinaisen hirvenmetsästyskauden alkamista. Sen vuoksi voi olla joissain tilanteissa tarvetta varhentaa pyyntilupapäätöksellä myös metsästyksen alkamisajankohtaa.
Metsästyslain 27 §:n 3 momentissa Suomen riistakeskukselle annettu pyyntilupa-alueiden rajausoikeus tulee voimaan vasta 1.2.2019. Muut 27 §:n muutokset tulivat voimaan 1.1.2018.