Hirvieläinten pyyntilupien ja suurpetojen kannanhoidollisten poikkeuslupien hakemisessa niin sanottu yhteislupamenettely on ollut yleiseksi muodostunut käytäntö, jonka avulla on ollut mahdollista lisätä lupajärjestelmän joustavuutta ja luvansaajien paikallista harkintavaltaa ja vastuuta eläinkantojen hoidossa sekä keventää lupamenettelyyn liittyvää byrokratiaa. Yhteislupamenettely on perustunut metsästysoikeudenhaltijoiden keskinäiseen sopimukseen luvan hakemisesta yhteisesti ja luvan nojalla metsästämisestä. Nykyisessä lainsäädännössä ei ole kuitenkaan ollut säännöksiä yhteisluvasta tai sen lupaosakkaiden velvollisuuksista. Tämän vuoksi yleiseksi käytännöksi muodostuneen yhteisluvan asemaa sekä yhteisluvan saajia koskevia velvollisuuksia selkeytetään lain säännöksillä.
Lainmuutoksen myötä metsästyslain 10 ja 26 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa sekä 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa voi hakea yhteisesti useampi kuin yksi hakija, jolloin lupa myönnetään hakijoille yhteisesti (yhteislupa). Yhteislupaa koskevassa hakemuksessa ja päätöksessä on nimettävä yhteisluvan hallinnollinen haltija. Jos yhteislupa myönnetään useamman kuin yhden eläimen metsästämiseen, luvansaajat voivat sopia yhteisluvan jakamisesta luvansaajien kesken. Jokaista yhteisluvan saajaa velvoittaa se, mitä luvansaajan velvollisuuksista metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään. Tämä voi koskea muun muassa metsästyksenjohtajaa koskevaa sääntelyä ja saalisilmoitusta.
Muutos tuli voimaan 1.8.2017.