Arkiluonnonhoito
Valtaosa Suomen metsistä on talousmetsää, joka tuottaa raaka-ainetta metsäteollisuudelle. Puun kysynnän odotetaan lähivuosina kasvavan ja luovan tarpeen tehostaa metsien hoitoa.
Tarvitsemme monimuotoista metsäluontoa. Se on kestävän metsätalouden perusedellytys, joka turvaa toiminnan hyväksyttävyyden.
Suojelualueet ja -ohjelmat eivät yksin riitä turvaamaan metsäluonnon monimuotoisuutta. Lisäksi tarvitaan talousmetsien arkiluonnonhoitoa, jota toteutetaan metsänhoidon yhteydessä. Metsätalouden toimintatapoja viilaamalla voidaan lisätä talousmetsien monimuotoisuutta ja vaikuttaa laajoihin pinta-aloihin.
Riistametsänhoito
Riistametsänhoito on yksi tapa tehostaa talousmetsien arkiluonnonhoitoa. Se perustuu vapaaehtoisuuteen eikä vaadi erillistä rahoitusta. Riistametsänhoidon kustannukset ovat hyvin pienet, toisinaan riistan huomioivien työmenetelmien käytöstä voi koitua säästöä.
Riistametsänhoidossa suojan ja ravinnon tarjoaminen sekä sekametsäisyyden vaaliminen ovat avainasemassa. Metsäkanalinnut voi ottaa huomioon läpi metsän kiertoajan.
Sekametsän kasvatus on halpa ja tehokas keino lisätä metsien monimuotoisuutta. Monipuolisen puuston lisäksi riistametsässä on tavoitteena lisätä suojaa kenttäkerroksessa.
Liiallisesti siistityt metsät eivät tarjoa riistalle suojaa. Varvikon säästäminen luo suojaa, joka on elinehto erityisesti poikueille. Riistametsänhoidossa ohjenuorana on ”hallittu hoitamattomuus” ja ”puistomaisuuden” välttäminen.
Mustikka on kaikille kanalinnuille tärkeä ravinnonlähde, ne syövät paitsi marjoja myös mustikan muita osia. Poikueet viettävät ensimmäiset viikkonsa varpujen seassa syöden hyönteisiä. Avohakkuiden yhteydessä mustikan määrä vähenee ja heinikko lisääntyy. Tavanomaista pidemmät kiertoajat, poimintahakkuut ja oikea-aikaiset harvennushakkuut puolestaan hyödyttävät mustikkaa.
Riistametsänhoito ja monimuotoisuus
Monet lajit hyötyvät riistametsänhoidosta. Riistalajeista etenkin metsäkanalintujen sekä sorkka- ja jäniseläinten elinympäristöt paranevat maiseman monipuolistuessa. Riistalajien lisäksi peitteisyydestä hyötyvät esimerkiksi kuukkeli ja liito-orava.
Metso metsäluonnon indikaattori
Metso on elinympäristövaatimuksiltaan vaateliaimpia riistalajeja ja siksi avainlaji, jonka tarpeista huolehtiminen varmistaa myös muiden lajien menestymisen.
Metson esiintyminen alueella viittaa lajistoltaan monimuotoiseen metsään. On havaittu, että metson soidinalueiden lajirikkaus on suurempaa kuin vastaavilla metsillä, joihin soidinta ei ole muodostunut. Metso onkin hyvä metsäluonnon monimuotoisuuden indikaattori.
Metsoa on pidetty vanhojen ja varttuneiden metsien lajina. Metsän ikää tärkeämmiksi tekijöiksi on kuitenkin paljastunut metsän peitteisyys maisematasolla, latvuksen peittävyys, sekä peitteisyys maanpinnan läheisyydessä. Pienialainen varttunut metsäalue aukkojen ja taimikkojen keskellä ei metsolle sovellu. Sen sijaan laaja-alaiset nuoretkin metsät, joissa latvuspeittävyys ja kenttäkerroksen kasvillisuus ovat sopivat, voivat soveltua metson elinympäristöksi.
Riistametsänhoidon kysyntä
Suomalaisten metsänomistajien arvot ovat monipuolistuneet. Monet arvostavat metsissään puuntuotannon lisäksi virkistysarvoja ja metsäluonnon monimuotoisuutta. Riistametsänhoito tarjoaa riistan hyvinvoinnista kiinnostuneille omistajille mahdollisuuden hoitaa metsiään arvojaan vastaavalla tavalla.
Metsästävät maanomistajat perheineen omistavat 48 prosenttia (9,6 milj. ha) Suomen yksityismetsistä. Suomen riistakeskus toteutti maanomistajakyselyn, jossa selvitettiin kiinnostusta riistametsänhoitoon. Vastaajista 85 prosenttia kertoi haluavansa kokeilla riista- tai luontopainotteista metsänhoitoa omalla tilallaan. Lisäksi useat vastaajat kertoivat hoitavansa metsiään jo nyt riistaa suosien.
Riistametsänhoidon suosiota selittää vapaaehtoisuus, siitä aiheutuvat kustannussäästöt, marginaaliset vaikutukset puuntuotantoon sekä myönteinen asenne kohdelajeja, metsäkanalintuja, kohtaan.
Riistametsänhoidon monet hyödyt
Metsätaloudella on monia vaikutuksia metsien tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Riistametsänhoidon menetelmillä voidaan tukea useiden tärkeiden ekosysteemipalveluiden säilymistä.
Riistametsänhoidon peruspilari eli sekametsän kasvatus parantaa metsän kasvua ja vähentää metsätuhojen riskiä. Se on varautumista hyönteistuhoihin ja tauteihin, joiden ennustetaan ilmaston lämmitessä lisääntyvän.
Riistametsänhoito tukee maiseman säilymistä monipuolisena ja peitteisenä. Monipuolinen metsälajisto puolestaan parantaa paitsi metsästys- myös muita virkistysmahdollisuuksia.
Vesistötkin hyötyvät riistametsänhoidosta. Myönteisiä vesistövaikutuksia on esimerkiksi vähätuottoisten turvemaiden kunnostamisella riistasoiksi. Kunnostetun suon vedenpidätyskyky paranee, ja se toimii tulvavesien pidättäjänä.